Passikuvassa käyminen on hirvittävän tuskallista. Siinä yrittää hyvinkin eloisa naisihminen pitää ilmettä peruslukemilla niin, että naamaan sattuu. Kun lopulta piina on ohi ja tulokset lasketaan vapiseviin käsiin, vasta alkaa todella sattua. Ei voi olla todellista, että ihana meikäläinen onkin oikeasti maaninen, pistäväsilmäinen terroristi. Semmoisen kuvan minä itsestäni passikuvaamosta sain, ja jos joku tulee väittämään, että oikeasti näytän passikuvaltani, alan itkeä, hikotella ja pyörryn.
Keväällä tiesin, että silloin hankittava passi ei ole voimassa kauaa, joten laitatin sen hirvityskuvan sitten kuitenkin passiin, vaikka voitte uskoa, että vistotti. Passi kävi Virossa kukkamarkkinoilla ja sen jälkeen siitä tuli virkaheitto; uusi passi on jo tilattu. Sen verran olin turhamainen, että kävin uudestaan passikuvaamossa, ja tällä kertaa eri kuvaamossa. Kiva tyttö siellä oli lohdullinen ja otti oikein hyvän kuvan. Naamalleen ei kauheasti mahda mitään, mutta että edes tunnistaa itsensä kuvasta ja vieläpä passikuvasta, on jollain lailla onnellisen jälleennäkemisen kaltainen tunne.
* * *
Jo ensi viikolla tuliterä passi kelvollisine kuvineen pääsee tositoimiin, kun lähdemme Ton kanssa hartaasti odotettuun parin viikon reissuun. Matkakuumetta alkaa olla melko tavalla, ja kaikki asiat punnitaan oleviksi ennen tai jälkeen reissun. Sitten kun ollaan tultu reissusta. Pitäis ehtiä vielä ennen reissua tehdä sitä ja tätä. Reissu!
* * *
Joku siellä ehkä jo arvasikin: naimisiin on mennä pujahdettu ja sukunimi vaihdettu. Sitä varten tarvitsen uuden passin. Ja reissu on tietysti häämatka. Nyt hihityttää kuin pikkulikkaa – jotenkin älytöntä kyllä. Hihi.
16 kommenttia:
Naimisiin! Vau! Onnea!
Onnea!
On se kyllä minusta kamalaa, kun joku outo, wanha ihminen katsoo minua minun passikuvastani! Miten sellaisia virheitä pääseekään tapahtumaan?
Voin mä ny vieläkin onnitella, vaikka taisin jo kerran pamauttaakin :-)
Passikuvat on kirous, joka kohtaa meitä kaikkia joskus. Vähän kuin putkiremontti siis.
Upeaa, onnea!
Minäpä olin niin näppärä, että kävin passikuvassa heti lomamatkan jälkeisenä päivänä. Se kun lienee vuoden ainoita päivä, kun kuvassa ei olekaan vanha väsynyt pussisilmä ;)
Onnikiitos kullekin!
Passikuvista ei voi kyllikseen ehkä ahdistua koskaan ihminen. Mutta Eevertilläpä näppärä ratkaisu on! Tommoinen vaan aika harvoin tullee mieleen loman jälkeen. Tullimiehet ja -naiset voisikin velvoittaa aina tarkistamaan passit ja huomauttamaan, milloin kansalainen palaa kotimaahansa, että nyt olisi sitten aika käydä siellä passikuvassa, kun on vielä freesi naama. Vuoden päästä on katkerasti myöhäistä!
ohhoh, aikamoista. onnitukset täältäkin!
Kesäminkki hei, kiitos :-)
Mitä helvettiä! Hetkeksi kun selkänsä kääntää niin jo täällä ollaan naimisissa. Aion heitellä muutamia piruetteja onneksenne. Pus!
Ei tässä kato muuta Piikkari kuin että pyörähtelemisiin! Paitsi, pitäiskö hommata vaaleanpunaiset tutut?
No kyllä nyt onkin parin päivän blogipoissaolon aikana ehtinyt tapahtua ihan valtavasti! Onneksi myös tällaisia iloisia asioita! Onneks olkoon Tolle ja sulle kans!
Äitis, kiitoksia Tolta ja multa kans!
Toi ei siis ampunut ohi! Onnea, onnea, onnea!
Vastavihitty hehkuu kauniina jopa passikuvassa, mutta yleensä se seuraavaan uusintaan mennessä jo normalisoituu..
Onnee ja hyvää matkaa!
Lilith, joskus voi osuakin!
Sirokko, meinaat, että sitten myöhemmin voi vanhasta kuvasta rypistellä näköisen? (Aahahah, lohkaisinpa tuoreen sitten!)
Kiitos, kiitos, kaverit :-)
Aina kun mää selaan blogeja syötteenlukijasta ja näen tämän otsikon, mulla menee munansaannos päälle ja päässä alkaa kuulua rallatus: "tissit ja paketit, tissit ja paketit, tissiiii-iit, ja paketiii-iit"
Lilith, sori, sori, sori! Löyhästä otsikosta kärsii itsen lisäksi myös lukija, mutta kun just siinä kohtaa ei irronnut kummempaa hirveestä väännöstä huolimatta.
Tässä koko kamala kurjuus:
http://www.uta.fi/~cchava/olli.htm
Lähetä kommentti