torstai 26. toukokuuta 2011

Avaan parvekkeeni sulle

Koska nyt ollaan Oharin partsilla, ajattelin pitää pienen esittelykierroksen täällä. Hämäristä ja muutenkin epäselvistä oloista johtuvia huonoja kuvia pahoittelen kevyesti. Nokian N72-puhelin on aika heikko esitys kameraksi eikä Samsung N210 -miniläppäri, niin armas kuin se muuten onkin, ole oikein kuvankäsittelyssä kätevimmillään. Sen verran se tuli vastaan, että pajupuuta ei tarvitse katsoa pää 90 asteen kulmassa. Minusta sekin on jo kovin reilua.

Tässä oikealla näemme viime viikolla Virosta muuttaneen fru Keijunmekon. Oikeastaan niitä on siinä kolme, ne oli istutettu pyöreään ruukkuun ja voi veljet että likat olivatkin solmineet siinä itsensä ja toisensa itsiinsä ja toisiinsa tiukkoihin ja monimutkaisiin solmuihin. Nyt ne ovat, moninaisten istutus- ja selvittelytöiden jälkeen, vähän mökötteleväisen nuukahtaneen oloisia, mutta veikkaan, etteivät ne kauan jaksa nyhjöttää. (Tai muuten.) (Komposti kutsuu.)

Vasemmalla sojottaa tämän vuoden uutuusinnovaationi: pajupuu. Keväällä hain ojanpenkalta muutamia vesoja, jotka sidoin hienolla hamppunarulla yhteen pieneksi puuksi. Tämän isohkon vihdan tai varpuvispilän tai harvahkon luudan törkkäsin märkään multaan ja sanoin sille, että nyt juurru kiltisti. (Tai muuten.) (Komposti kutsuu.) Pajuhan juurtuu helposti ja tyrkkää lehteä vielä halkoasteella, ajattelin. Ha. Lehdet ovat ruipelot ja ryttyisät vaikka multa on erinomaisen muhevaa ja märkää. Tänään sentään huomasin, että on siellä juuria jonkin verran, ja koska hamppunaru tuskin juurtuu, pajun ne ovat. Tästä innostuneena tälläsin pajun juurelle lisää multaa, nuukahtaneen orvokkiparan ja viskelin heidän peräänsä vielä persiljan ja basillikan siemeniä. Jotka jäivät sen verran pintaan (multa loppui enkä jaksanut kairata reikiä siemenille, niitä oli monta ja hämäräkin laskeutui), että joudun luultavasti seisomaan muutamia päiviä parvekkeella linnunpelättinä.

Viimein saavumme parvekkeeni (hetkinen, kompassia etsitään parhaillaan) länsi-luodenurkkaan tai sinnepäin, jossa majailevat silmäteräni, emigrantit Valge Daam (vas.) ja Rouge Cardinale, jotka myös ovat Virosta lähtöisin, hyvistä suvuista kuulemma molemmat. He ovat kärhöt, joihin on pantu suuret toiveet ja joille en tohdi esittää uhkavaateita edes! Nimien perusteella arvioin, että Valge on tyttö ja Rouge poika; Rougen sukunimestä päättelen, että hartaassa seurassa ollaan eikä vispilänkauppaa nähdä heidän välillään saati pienten kärhöjen teputusta kuulla. Tai ehkä he ovatkin salaisa ja hekumaisen eroottinen lemmenpari, jota koko uskonnollinen maailma vainoaa. Mmm, Okalinnut... Niin! Heidän edessään aurinkoa tavoittelee melkein purkkiinsa menehtynyt ruohosipulin riekale. Ajattelin, että jospa se siitä vielä kuitenkin, kun sitä juurta näyttää riittävän ja hengenmies seistä tönöttää takana. Sen ympärille kylvin, vähän niin kuin lisäyllykkeeksi, ruohosipulia.

* * *

Alkukesä menee kytätessä yöpakkasia ja loppukesä vihannespunkkeja. Syksyllä päätän luultavasti perinteisesti, että saatana minähän en tähän hommaan enää rupee, ens vuonna on muoviruusuja ja -muratteja, korkeintaan yksi elävä orvokki.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Rakkaalla lapsella

Kummallisia sanoja voi putkahtaa ihmisten tietoisuuteen ihan ties mistä. Minua on viime päivinä hämmentänyt kovasti tämä jesari. Aamupaperi uutisoi jesarista parissakin lehdessä peräti etusivulla sen verran, että piti oikein katsoa, mistä on kyse. Menopaussin Meakin puhuu jesarista!

Kyseessä on ilmastointiteippi, ettäs tiedätte nyt tekin, jotka ette aiemmin tienneet ja olette ehkä salaa miettineet, että mikä ihmeen jesari.

En minä kyllä nyt käsitä, että mistä tuommoinen jesari on alkunsa saanut. Ilmastointiteippi, roudarinteippi, marsuteippi, jeesuste^

No niin, aijaa ja höh.

Silti. Jesari. Kyllä siinä on hyvän tuotteen imago ihan pilalla tuommoisen nimen kanssa.

(Nippusiteet jätätte sitten rauhaan sanavääntelyiltä, kuulitteko!)

tiistai 24. toukokuuta 2011

Kiirettä pukkaa

Arvatkaa mitä! Havahduin siihen tosiasiaan, että vanhempi tytär on kirjoittanut itsensä ylioppilaaksi ja nuorempi täyttää kohta 18 vuotta. Eli sehän on sitten täysi-ikäinen! Koska nuorempi on täysi-ikäinen, on vanhempi väistämättä vielä täysi-ikäisempi. Miten helvetissä tässä näin pääsi käymään? Vastahan ne pissailivat housuihinsa ja rääkkäsivät barbeja.

* * *

Molemmilla naikkosilla on poikaystävät. Epäilen, että ehkä ne jopa tekevät sitä – enkä puhu nyt pussaamisesta – niiden kölvien kanssa. Luultavasti ainakin vanhempi, koska se jopa asuu miehen kanssa. Nuoren miehen, mutta miehen yhtä kaikki! Niillä on pesukonekin siellä asunnossa, ja huonekasveja. Elättelen toivetta siitä, että edes nuorempi on säilyttänyt suloisen, lapsellisen viattomuutensa, mutta arvatenkin ihan turhaan semmoisia haudon. Varmaan on pesukonetta näpelöinyt jo hänkin ja pidellyt huonekasveja.

Tämä lasteni intiimiasioiden pohdinta yrittää pehmittää sitä ajatusta, että kohta ne varmaan ilmoittavat, että ovat paksuina, niiden tyttärillä alkoivat kuukautiset, niiden tyttärillä on miehet ja lapsiakin (ainakin tulossa), niillä on menopaussi, niiden tyttärillä on menopaussi, ne jäävät eläkkeelle ja ties mitä muuta hullutusta!

* * *

Eikä siinä mitään, vaikka vähän äkkiähän tämä tuli. Olisivat nyt vähän voineet tästä varoittaa, olisin ehtinyt aikuistua ajoissa. Nyt tässä alkaa tulla ehkä vähän kiire.