maanantai 22. elokuuta 2011

Passit ja tiketit

Passikuvassa käyminen on hirvittävän tuskallista. Siinä yrittää hyvinkin eloisa naisihminen pitää ilmettä peruslukemilla niin, että naamaan sattuu. Kun lopulta piina on ohi ja tulokset lasketaan vapiseviin käsiin, vasta alkaa todella sattua. Ei voi olla todellista, että ihana meikäläinen onkin oikeasti maaninen, pistäväsilmäinen terroristi. Semmoisen kuvan minä itsestäni passikuvaamosta sain, ja jos joku tulee väittämään, että oikeasti näytän passikuvaltani, alan itkeä, hikotella ja pyörryn.

Keväällä tiesin, että silloin hankittava passi ei ole voimassa kauaa, joten laitatin sen hirvityskuvan sitten kuitenkin passiin, vaikka voitte uskoa, että vistotti. Passi kävi Virossa kukkamarkkinoilla ja sen jälkeen siitä tuli virkaheitto; uusi passi on jo tilattu. Sen verran olin turhamainen, että kävin uudestaan passikuvaamossa, ja tällä kertaa eri kuvaamossa. Kiva tyttö siellä oli lohdullinen ja otti oikein hyvän kuvan. Naamalleen ei kauheasti mahda mitään, mutta että edes tunnistaa itsensä kuvasta ja vieläpä passikuvasta, on jollain lailla onnellisen jälleennäkemisen kaltainen tunne.

* * *

Jo ensi viikolla tuliterä passi kelvollisine kuvineen pääsee tositoimiin, kun lähdemme Ton kanssa hartaasti odotettuun parin viikon reissuun. Matkakuumetta alkaa olla melko tavalla, ja kaikki asiat punnitaan oleviksi ennen tai jälkeen reissun. Sitten kun ollaan tultu reissusta. Pitäis ehtiä vielä ennen reissua tehdä sitä ja tätä. Reissu!

* * *

Joku siellä ehkä jo arvasikin: naimisiin on mennä pujahdettu ja sukunimi vaihdettu. Sitä varten tarvitsen uuden passin. Ja reissu on tietysti häämatka. Nyt hihityttää kuin pikkulikkaa – jotenkin älytöntä kyllä. Hihi.