keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Huhuu, se on liha joka puhuu

Minulla on identiteettikriisi. Olen alkanut seurata jalkapalloa.

Olen aloittanut tämän kirjoituksen viisi tuhatta kertaa, kun en ole osannut oikein mitenkään pukea sanoiksi, että näin on käynyt. Nyt se on sanottu. Urheilua on tullut katsottua. Mutta minulla on hyvä syy!

* * *

Puolisoni ei juurikaan seuraa urheilua eikä meillä eletä urheilulähetysten mukaan, mutta jalkapallosta Toi tykkää. Siinäkin tykkäämisessä on kuitenkin järki Ton päässä ja jos mitä tärkeää ilmaantuu, jalkapallo jää toiseksi.

Toistaiseksi ei ole tarvinnut neuvotella siitä, mikä on tärkeää.

Tolla on vanha kaveriporukka, joka lyö vetoa pienistä summista arvokisojen aikaan. Ajattelin tänä vuonna, että koska Toi tykkää katsoa jalkapalloa, ja minusta se on varsin kohtuullista tykkäämistä, jota haluan tukea, ja koska tavallaan on ihan mukava notkuskella siinä ohessa (kaljaa! popkornia!), ja koska on ollut tapana, että kaveriporukan vaimot ja lapsetkin saavat osallistua vedonlyöntiin, niin minäkin sitten otin osaa, ihan kannatuksen vuoksi. Ja vähän jännityksen.

Selityshengästys. Eli nyt olen siis sekä sortunut katsomaan jalkapalloa että lyönyt siitä vetoa. Tai toisinpäin.

* * *

Enhän minä itse pelistä paljon tajua, ja aika usein käy niin, että huomaan ajatelleeni omiani sujuvasti minuuttitolkulla, vaikka ukkelit juoksevat kentällä minkä kintuistaan pääsevät ja niitä pitäisi tuijottaa keskittyneesti. Lopputuloksen nyt näkee internetistä tai (köh) puhelimeen lataamastani EURO2012-sovelluksesta.

Kun seurataan urheilua, seurataan sitten huolella. Tai no, ainakin ollaan kiinnostuneita, miten pelissä kävi.

* * *

Lisäksi seuraan Fred the Ferretin ennustuksia Facebookissa. Olen myös tehnyt LO:n laskentataulukon siitä, miten pelien pitäisi kulkea, että minulle ropisisi hirvittävästi pisteitä ja voittaisin vedonlyönnin. Jos Venäjä ei enää kisko pisteitä ja toisaalta Puola ryhd

* * *

Tavallaan tämä on kyllä aika huolestuttavaa. Minun täytyy ehkä pitää varani, etten ala kiinnostua vielä itse pelistäkin, tai sitten ollaan liemessä. Alan huligaaniksi ja panen ihan ranttaliksi näiden jalkapallohommien kanssa.

4 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Hei, mä olen Ohari ja olen potkupalloaddikti! Hienoa, asian tunnustaminen itselleen on ensimmäinen askel parantumisen pitkällä ja ohdakkeisella tiellä.

Itse en toki voi ymmärtää miten joku jaksaa tuollaista pallon pomputtamista katsoa kun telkkarista sentään tulee kunnon pelejä kuten esim. MM-kisojen karsintalohko jossa Meidän Pojat (tm) ovat hankkimassa itselleen paikkaa Brasiliaan ja kaiken lisäksi illalla on vielä lätkääkin!

Ohari kirjoitti...

Apua & kääk. Tässäkö ollaan? Kai sitten. Nämä psyykkiset urheiluvammat ja etenkin -vimmat, niistä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti.

Toisaalta asiat ei ehkä sittenkään ole ihan kauhean tolaltaan, koska piti tarkistaa Tolta, että tajuan ylipäätään mistä puhut. Ja tota kiakkoo (HUAM! KIAKKOO) mää en voi kattoo ollenkaan, koska a) kiihdyn (itte pitäis olla joka paikassa) tai b) nukahdan (Mertaranta).

/mek kirjoitti...

Muistinko muuten mainita, että Minun Joukkue (tm) on menossa MM-kisoihin Brasiliaan? Ei sillä, että jalkapallo kiinnostaisi, mä voin lopettaa katsomisen koska mä vaan haluan.

Eikä tänään lätkää katsota, silmät kiinni ja kiakon perään. Yhtä ulkona pelistä kuin Tapparan pakki, mutta kohta näytän hauista kun kerrankin on jotain näyttämistä.

"Oonks mää vähän niinku pimee tai jotain?"

Ohari kirjoitti...

Minä oon kuullu jotain juttua jostain Brasiliassta kyllä. Mutta kerro toki lisää! Ei sillä, että mua jalkapullo mitenkään kiinnostais, ihan vaikka juttelun vuoksi. Köh. (Voi olla vedonlyöntikin sitten parin vuoden päästä taas ajankohtainen.)

Ja ai niin! Sullahan on siä omak kiakot ja fyysilliset sekä epäilemättä ihastuttavan värikkäät urheiluvammat ja kaikki. Kun tässä ny urheilumyönnellään, niin määkin suostun myöntään, että peljästyin suuresti tässä yks päivä, kun en hengästynytkään ylämäessä fillaroidessa juuri yhtään saati henkihieveriin niin kuin ennen. Että nytkö mullekin on paukahtanu semmoinen kunto?! Pitääkin tästä avautua oikein perusteellisesti tässä joskus. On nää urheiluasiat aika mielenkiintoisia.

Sen mää vaan sanon nyk kumminkin, että jos näistä mitä ikinä neuvotellaan ja vaikka mää en siitä kiakosta niin välitä, niin sovitaanko, että Tapparasta tai sen pelaajista ei sanota yhtään pahaa sanaa. Otin meinaan turpiini ekalla luokalla Tapparan vuoksi ja sen takia vieläkin tuppaa leuka nousta ja alahampaat työntyä esiin, jos epäilen vähääkään Tapparan mollaamista. Nää asiat otetaan meillä päin aika vakavasti, ov vissiin keeneissä.