torstai 14. kesäkuuta 2012

HurrRaa!

Hihkunnalle herkimmät negaatiot siellä ruudun toisella puolella katsokoot syrjään, nurkkaan tai kattoon, nyt seuraa hehkutusta ja huutomerkkejä oikein tuelta:

Ihanaa, kun on kesä! Nyt on! Ulkona tuoksui – tai haisi hyvältä, kuten meillä Tampereella ruukataan sanoo – sireenit ja koiranputket ja vaikka mitkä! Lupiinit kukkivat jo komeasti! No niin, onhan niistä melkoinen riesa, mutta hienoja ovat silti, ihania suorastaan. Suvituuli puhalteli nätisti, pyörä kulki hienosti ja mekko hulmusi tuulessa, kun hyvällä tuulella ja kauhean virkeänä porhalsin lääkäriin aamulla.

Lääkäri oli kiva! Ihanaa olla aikuinen, kun lääkärit uskovat selvää puhetta! Sain nätisti pyytämällä pikkuvaivoihini ne reseptit, jotka tarvitsen. Lisäksi sain mukavuutta taholleni ja kehoituksen tulla uudestaan, jos mitä ikinä riesaa pukkaa. Lääkäri oli noin ikäiseni mies ja arvelen, että olisiko hän vähän yrittänyt jopa flirtata. Sillä lailla medikaalisesti, nätisti ja tunkeilematta. Tai sitten hän oli vaan mukavuuskiva! (Okei, se on todennäköisempi selitys.) Molempi parempi! Huutomerkki!

Takaisin tullessani ajoin ohi juuri tänä aamuna avatun lähi-Lidlin. Se on ollut remontissa viikkotolkulla, ja ilmeisen paljon sen aukeamista on odotettu, sillä parkkipaikka oli ääriään myöten täynnä. Kaupasta valui ulos tyytyväisen näköistä porukkaa, ja sisään lappoi kansaa lisää ja lisää. Menenpä minäkin tänään saksalaiseen kauppaliikkeeseen ja ostan mehulimpparia! Vaahtobanaaneita! Aah!

Haluan vielä mainita, että paluumatkalla vastaani käveli Frank Sinatran näköinen valkotukkainen mies hampaat irvessä.

* * *

HurrRaa!

Viittaan tietenkin Putouksen Leena Hefner omaa sukua Herppeenluoma -hahmoon. Siinäpä hurmaava ja ponteva naisihminen. Samaistun häneen oikein mielelläni. Ja ja ja ja erityisesti tänään jotenkin niin kovin luontevasti.

HURRRAA!

5 kommenttia:

Josefiina kirjoitti...

Kyllä me lukijat mieluummin uskomme siihen että kyse oli siitä medikaalisesta flirtistä kuin mistään tavallisesta mukavuuskivuudesta, sen verran jännittävämpää se sentään on.

Meilläkin päin aina haisi hyvältä ja myös käskettiin ihmisiä kylään - mitä sitten muuualtapäin tulleet jotenkin järkyttelivät vaikka se meidän seudulla oli ihan kohteliasta.

Ohari kirjoitti...

Niinno sillä varmaan tuommoinen ajatus saattoi päähän juolahtaa, että kun on muutenkin kiva ja nätti päivä, niin tottahan lääkärikin heittäytyi peräti tuttavalliseksi. Vähän niitä valkotakkisia kumminkin aina jännittää, ja sitten kun ne ovatkin kivoja, niin se on positiivinen yllätys. Mikä toisaalta on vähän ihmeellistä. Siis että tämän ikäinen ihminen jaksaa joka ikisen kerran yllättyä, kun hoitoalan ihmiset ovat ystävällisiä. Eli käytännöllisesti katsoen aina. Hmm. Vanhana ja raihnaisena mummuna mulla on tämän asian suhteen epäilemättä onnen päivät.

Mää olen kanssa aina käskenyt ihmisiä kylään (jotkut rohkeimmat on kyllä tullu käskemättäkin). Kutsua ei vaan sovi suuhun. Sää Josefiina oot vissiin hämäläinen? Vai käsketäänkö ihmisiä muuallakin Suomessa?

Olen muuten systemaattisesti ihan päätöksellä alkanut kirjoittaa puhekielisen yks. 1. prs hämäläismuotoon mää (pro mä). Jos se on uusimaalaisista tahi muista, peräti kanssahämäläisistä, junttia, niin se on oikeastaan niiden ongelma. Meillä sanotaan mää.

Ohari kirjoitti...

Ai niin, ja sanotaan sää tietysti myös, ja niinpä kirjoitan senkin kahdella äällä. Hän taas on mitä kohteliaimmissakin puheissa se (koirasta tai kissasta voidaan sanoa joskus hän). Näillä mennään :-)

Josefiina kirjoitti...

Ei kun mää oon Keski-Pohjanmaalta. Meilläkin sanottiin mää ja sää, varsinkin nuo mä ja sä kuulostivat suorastaan hienostelulta. Ja hän on tietenkin se, kyllä, paitsi yksi mun siskoista aina paheksui (ja varmaan paheksuu edelleen) sitä että ihmisiä tuolla tavalla esineellistetään, mutta se nyt onkin aina ollut nimenomaan sellainen hienostelija.

Ohari kirjoitti...

Ah, keskipohojammaa lienee tosiaan hämäläismurteitten kanssa paikoin hyvinkin samantapainen. Sanoilla hienostelijat on aika ärsyttäviä, ei siitä mihinkään pääse. Omia siskojaan ei viitsi kepilläkään hakata (ilmeisesti? mulla on vain veli ja siihen ei tämä päde), että kestettävä vissiin vaan on. Ja tietysti joskus niitä on niin ihaanaa rääkätä puhumalla mitä sattuu.