perjantai 1. kesäkuuta 2012

Muutosta elämään

Kävimme allekirjoittamassa vuokrasopimuksen keskiviikkona ja kuukauden päästä muutamme. Tuohon lähelle, uuteen taloon, ylimpään eli kahdeksanteen kerrokseen. Oma sauna. Lasitettu parveke. Uusi hella! Kukaan ei ole ryönännyt eikä rapsutellut nurkkia rikki. Lattia on neitseellinen! Sieltä korkealta on näköaloja, ja asunto on kovin valoisa.

Nyt, täällä vanhassa kodissa, kun taivas meni pilveen, keskellä päivää täytyy joka huoneessa olla valot päällä. Yöllä, kun pitäisi olla pimeää, parvekkeen kohdalla oleva kellanvihreä jumalattoman kokoinen ufovalo valaisee koko huoneiston kosmisella yrjönvärisellä valolla. Kohta ei enää! Ah, Eldorado!

Kuukausi vielä. Neljä viikkoa, kun ollaan tarkkoja.

* * *

Tulenko minä tässä hulluksi? Ihan varmaan. Pitelemistä on Tossakin. Eilen shoppasimme siivousvälineitä ja -aineita vimmalla. Arvioimme, mikä aine on tosi, tosi tehokasta ja olimme harvinaisen yhtä mieltä siitä, että ainoastaan Sini-tuotteilla siivous sujuu. Aamulla uusi lattianpesin odotti keskellä keittiönpöytää, ja saa odotella siinä vielä huomiseen, jolloin alkaa tarmokas hinkutus tässä vanhassa huushollissa.

Kaverini sanoi, että muuttosiivous on ihan helppoa ja nopeaa: kun kaikki tavarat on viety, on tilaa siivota rivakasti. Minä sanon, että se on yksi helvetti. Semmoinenkin tervanjuonti on edessä, koska uudessa kodissa odottaisi laatikoita järjesteltäväksi (kiva homma), mutta vanhassa kodissa pitää vaan jynssätä lattiakaivoja (tyhmä homma). Kaverini on muuttanut ehkä kerran elämässään, no korkeintaan viisi ja nekin naisavusteisesti*, minä olen muuttanut yli kaksikymmentä kertaa – eli minä tiedän ja kaveri ei tiedä kuinka nämä muuttoasiat oikein ovat.

Olenkin päättänyt, että tällä kertaa a) siivoamme ajoissa ja b) siivoamme yhdessä. Minä en ala  marttyroimaan yksin muuton jälkeen moppien kera. Ei käy. Sädekehä ei sovi silmieni väriin.

Tavoite on seuraava: kun kaikki paikat on huolellisesti siivottu ennen muuttoa, muuton jälkeen voimme käydä vain pikaisesti moppaamassa lattiat ja saamme häipyä Eldoradoon. Avata ehkä kuoharipullon ja käydä räknäilemään, mihinkähän kaappiin laitetaan nämä kristalliset liköörilasit, joita käytetään noin kolme kertaa vuodessa, entä tämä mummun perintövaasi ja onko ihan pakko säilyttää kaikki nuo tikkakisatuopit.

* * *

Olen kaivellut itsestäni sisäisen natsin ulkopuolelle, kirjoittanut listan tehtävistä töistä, tulostuttanut ja luettanut sen Tolla ja laittanut yliviivattavaksi jääkaapin oveen. Tällä kertaa muuttosiivous sujuu kuin tanssi, tai MUUTEN.

* * *

Keksin otsikon vuonna Oasis tai Blur naapurin yrityksen muuttokuorma-autojen kylkeen sloganiksi. Aika heikko esitys, vaikka itse sanonkin.

* * *

*) naisavusteinen muutto = miehet karvaisine rintoineen kantavat kirjahyllyt ja pesukoneet, jonka jälkeen ne rojahtavat jonnekin juomaan kaljaa; naiset juoksevat pussien, kassien ja rättien kanssa edestakaisin yötämyösin ja hankaavat rystyset verillä uusia ja vanhoja koteja kuriin ja järjestykseen

4 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Kelpoisaa! Saako teillä sit tulla käymään? Onhan kummipoikani vielä hengissä ja valmiina kirmailemaan lasitetulla parvekkella?

MissJenny kirjoitti...

Mites se itse muutto, banaanilaatikoiden hysteerinen haaliminen, loputon pakkaaminen ja yltiöpäinen ahdistus roinan tolkuttomasta määrästä? Ryhdyin juuri epäilemään, että nuo lukuisat muutot koulineet Oharista niin pätevän muuttajan, että ainoan ahdistuksen saisi potentiaalisesti generoitua muuttosiivouksesta. *lievää vahvempi kateus*

Ohari kirjoitti...

Zepa, eikö vaan! Tottakai sinä tuut meille kylään! On Peppara hyvissä hengissä, mutta kun se on semmoinen junttipulla, niin saattaa kyllä taas muutosta tykätä vähän kyttyrää. Sopeutuu kumminkin :-) Pertsanderille tehdään muuten siellä veskiin ihan oma ovi. Voi olla, että se nousee sille jopa hiukan päähän.
Jenny, jännää kyllä tosiaan, että tavaramäärä ei ahista, vaikka pienempään asuntoon muutetaankin ja tiedossa on, että tavaraa joutuu luiskaan laittamaan, ehkä. Tai sitten vaan sullotaan. Kyä se varmaan niinkin on, että kun on muuttanut monta kertaa, ei jaksa enää kauheesti ahistua. Aina ne on paikkansa löytäny, niin nytkin. (Kuuluuko jostain juuri universumin jykevä mutta pilkallinen nauru?)

anna arsniva kirjoitti...

Pertti <3