torstai 9. elokuuta 2012

Partsikyttääjä

Törmäsin muutama päivä sitten blogiin, jossa 12-vuotias tyttö kertoi elämästään. Tekstiä väritti tietysti valtaisa kirjo erilaisia hymiöitä ja sydämiä sekä söpöjä teiniposeerauksia™. Tosi rajut kirosanat siellä täällä painottivat tärkeitä juttuja ja toivat tekstiin rytmiä. Mielestäni tyttö hallitsi teinikielen rekisterin suorastaan loistavasti. Neitonen oli selvästi tunnistettavissa kuvista, hän myös kertoi nimensä ja asuinpaikkansa. Muutama kaverikin siellä näkyi kommentoivan juttuja.

Jutut käsittelivät päivittäisiä tekemisiä: nukkumisia, ihastumisia, kaverisuhteita, sellaista normaalia, mikä kuuluu elämään sillä hämärällä rajalla, kun ei oikeastaan ole enää ihan lapsi mutta ei ehkä vielä täysi teinikään. Sillä kohdalla, hämärästi muistaakseni, isojen maailmasta näkyi väläyksiä ja se oli huikaisevan jännittävää. Siellä oli rintsikoita, huulikiiltoa ja tupakkaa, söpöjä jätkiä, kiroilua ja kimallusta.

* * *

Hempeästi huvittuneena lueskelin tyttösen juttuja, kunnes hätkähdin ja hämmennyin. Siellä kaiken muun arkisen höpöttelyn seassa hän iloisesti kertoi shoppausreissustaan, joka oli mennyt tosi hyvin, koska hän ei ollut tarvinnut rahaa lainkaan. Tavaraa oli silti tarttunut mukaan ihan kivasti; tyttö oli yksinkertaisesti jättänyt maksupuolen hoitamatta eli varastanut. Ihan kevyesti nuori neiti ei rikollisen polkunsa alkuaskeleita kuitenkaan ottanut, sillä hän pohti, millaista olisi ollut jäädä kiinni ytimekkäästi toteamalla OMG.

* * *

Ilmeisesti nuoret näpistelevät aika paljon. Tapahtui sitä ennenkin, ja on minulla siitä omakohtaisia kokemuksiakin. Osasin aika hyvin eläytyä tytön toteamukseen OMG. Minä tajusin jo lapsena ja kerrasta olevani sillä tavalla yltiörehellistä sorttia, että varastelu ei vaan käy laatuun, ei sittenkään, vaikka siitä ei mitenkään voisikaan jäädä kiinni.

Olisin siis tietysti voinut jättää asian sikseenkin ja toivoa, että tyttö sai elämäänsä tarpeeksi jännitystä ja oppi minun laillani kerrasta. Ensin ajattelinkin tehdä niin. Asia kuitenkin jäi vaivaamaan ja kieppui mielessä muutaman päivän. Mitä jos tyttö ei opikaan? Mitä jos hän jatkaa varastelua? Herääkö hänen omatuntonsa koskaan itsekseen, vai pitäisikö sitä herätellä? Siirtyykö hän näpistelyistä autovarkauksien kautta laajamittaisiin talouspetoksiin? Mikä vastuu minulla on puuttua vieraan lapsen asioihin; mikä oikeus minulla on olla puuttumatta niihin? Kyselin FB:ssä kavereilta mielipiteitä siitä, mitä pitäisi tehdä.

Nettipoliisia tarjottiin avuksi, mikä varmaan olisi ollutkin ihan hyvä kanava, paitsi että Nettipoliisia näyttää kiinnostavan enemmänkin nettirikokset, huumausaineet ja yleinen turvallisuus. Tuntui hiukan ylimitoitetulta reaktiolta ilmoittaa pikkutytön näpistely vaikkapa yleistä turvallisuutta vaarantavaksi rikokseksi, niinpä selvitin tytön asuinpaikkakunnan lastensuojelun sähköpostiosoitteen ja meilasin sinne. Lyhyesti selitin olevani ohikulkija, joka bongasi sattumoisin blogin, jonka linkin liitin meiliin.

* * *

Vastaus tuli nopeasti iltapäivällä: Kiitos ilmoituksesta, joka käsitellään nimettömänä. On hyvä puuttua näihin asioihin mahdollisimman pian.

Seuraavana aamuna blogi oli poistettu.

* * *

Kaikki pitäisi olla nyt tietysti hyvin ja minulla levollinen mieli. Tyttö ohjataan lempeästi mutta määrätietoisesti oikealle polulle ja hänestä kasvaa vakaa yhteiskuntamme tukipilari. Tai ainakaan häntä ei aleta kiusata kaveripiirissä teinipissisjutuista*.

Mielessä pyörii sekavia ajatuksia siitä, teinkö oikein. Mitä jos tytöllä onkin kamalat, ylireagoivat vanhemmat, jotka saavat raivareita, väkivaltaisia kohtauksia, pakottavat tytön asumaan kaappiin, sulkevat hänet maailmasta ja ties mitä? Olenko tuhonnut vai pelastanut yhden sievän nuoren tyttösen elämän?

Liioittelenkohan nyt ehkä ihan hitusen tapahtumia ja osuuttani niihin?

* * *

Ja jälleen kerran ihmettelen, miksi vanhemmat eivät valvo lastensa nettiliikennettä. Tottakai ne riiviöt valvonnasta huolimatta ehtivät tehdä summapahat, mutta tuokin oli jo niin pitkään jatkunutta kirjoittelua, että olisi pitänyt huomata.

Hetkinen! Vedänkin ihan viimeiset sanani takaisin. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla ja se on aidattu ohikulkijoiden olisi pitänyt -huomautuksilla. Anteeksi.

* * *

Lopputulemana siis: Kytätään omia ja toistemme lapsia. Kytätään toisiamme. Omia tekemisiäänkin on syytä edes joskus kytätä ja etenkin pohtia niiden syitä ja seurauksia.

* * *

*) Maailma on muuttunut. Jos joku olisi 1980-luvulla laverrellut tuolla tavalla julkisesti, hänet olisi pilkattu hengiltä.

14 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Oi, uus blogi. Vai uusi pohja? No eniveis.

Jos joku on niin peelo että kertoo nimensä ja rikoksiaan samassa blogissa, se pitääkin käräyttää. Vaikka lapsi joojoo, mutta silti. Nettikäyttäytymisen oppitunti 1: mitä kannattaa kertoo.

Ohari kirjoitti...

Vanha blogi, vähän tuunasin taas. Niinku verhot vaihtais :-)

Lapset on aika usein peeloja, siksi ne mm. on oikeustoimikelvottomia ja holhouksenalaisia ja siksi niitten perään täytyy tietysti katsoa, ettei ne hölmöile itteensä aivan tärviölle. Hämmentävästi ne eivät tajua, että kaikki mitä nettiin kylvää, on julkista. Toisaalta, eipä sitä näytä tajuavan iso osa aikuisistakaan. Huoh.

Neo kirjoitti...

Mun mielestä sä teit just niin kuin kuuluukin tehdä. Ja kuten meidän muidenkin kuuluisi tehdä nähdessään jotain vastaavaa.

Kumpihan mahtaa olla pahempi? Sekopää vanhemmat, jotka kurittaa tyttöä mahdollisesti kunnolla tai sitten eivät välitä tuon taivaallista? Tai siis se, että kukaan ei oikeasti olisi puuttunut asiaan ja tyttö olisi jo noin nuorena valinnut täysin väärän suunnan elämälleen?

P.S. Tykkään sun uusista verhoista. Ne tuo rauhallista tunnelmaa. :)

Jenni Kyllönen-Peltoniemi kirjoitti...

Teit mun mielestä ihan oikein. Maailma on väärällään niitä, jotka ei ole yhtään kiinnostuneita toisitaan vaan aina kääntämässä päätä pois, koska "ei piä puuttua", vaikka se lause oikeesti menee niin, että "en viiti vaivautua, omapahan on elämänsä".

Moraali. Ja jotain. Äh.

Ohari kirjoitti...

Kiitos hei kaverit kannatuksesta, vai kannustuksesta, tai molemmista :-)

Näihin asioihin ehkä suhtautuu liiankin tunteella, kun nuo omatkaan mukulat eivät aina ole ihan pulmusia olleet. Milloin he ovat häröilleet, olen ollut kauhean kiitollinen niistä aikuisista, jotka ovat olleet mukana tuuppimassa heitä takaisin tolkun toimiin. Ja muustakin aikuisavusta, tietysti.

Jos vanhemmat eivät välittäisikään, niin kaipa se yhteinen hyvä on, jos sitä moraalia siinä tapauksessa tolkuttaa vähän vieraampikin täti tahi setä. Neon pohdintaan en muuten osaa ottaa kantaa; paitsi että riippunee vähän lapsesta. Jotkut selviävät selkäsaunoista mutta eivät välinpitämättömyydestä, toisilla taas ehkä toisinpäin.

Mutta blogi on taas hetken olevinaan nätti ja uusi, kohta taas kyllästyn tähän ja vaihdan simsalabim. Tekniikka on niin ihmeellistä, sen kun nappia painaa eikä tarvii edes silitellä!

Sun äitis kirjoitti...

Ehdottomasti puuttumisen paikka! Näköjään tuollaisella muutaman päivän kypsyttelyllä onnistuu jalostamaan fiksun toimintatavan. Minä olen niin impulsiivinen tyyppi, että olisin todnäk saman tien kirjoittanut kommenttiripityksen, jonka vaikutukset varmasti olisivat olleet huomattavasti valitsemaasi tapaa miedommat.

T. Sä

Ohari kirjoitti...

Äitis, kommenttiripitys olisi ollut huikeasti parempi kuitenkin kuin huomiotta jättäminen! Minä nyt satuin ajattelemaan niin, että 12-vuotias on vielä sen verran ymmärtämätön tenava, että sen vanhempien on syytä tietää, mitä tyttö puuhailee. Tuohan on varmaan monille vanhemillekin juuri se yllätyksellinen ikä, jolloin lasta pidetään vielä ihan vauvelina, vaikka ihminenhän alkaa olla iso, liikkua maailmalla ja häärätä siellä kaikkea ei-niin-fiksua.

Celia kirjoitti...

Minullekin tuli ensimmäisenä mieleeni, että laitat tytölle ystävällisen mutta tiukkasanaisen kommentin, jossa mm. mainitset mielipiteesi varastelusta.

Toinen lapsistani osallistui näpistykseen (kaveri näpisti kaupasta karkkia ja tarjosi lapselleni ja toiselle kaverille heti kassalta päästyään). Nuorukaiset kiikutettiin kaupan taakse ja siitä poliisille. Ystävällinen poliisisetä soitti minulle ja kertoi tapauksesta. Jälkikasvun kotiuduttua keskustelimme tapahtuneesta asiallisesti ja rakentavaan henkeen. Tietenkin myös halusin häneltä lupauksen, ettei moinen enää toistu, minkä sainkin. Minä puolestani lupasin olla kertomatta isälleen, koska - siitä olimme samaa mieltä - kasvatuksellisesti siitä olisi lähinnä haittaa lapselleni.

Celia kirjoitti...

P.S. Sinulla on uusi kiva kalustus täällä. :)

Ohari kirjoitti...

Celia, olen vakaasti sitä mieltä, että kaikki tenavat hölmöilevät, kuka mitenkin, muuten niistä ei kasva kunnollisia aikuisia. Ärsyttäväähän se on, mutta näin se vaan menee. Aikuisena ei oikein voi muuta tehdä kuin katsella vierestä ja tuuppia oikeisiin suuntiin, ja tämän vuoksi minusta onkin tärkeää, että vanhemmille, jotka yleensä mukulansa kuitenkin parhaiten tuntevat, annetaan edes mahdollisuus puuttua asioihin. Teillä tietysti sinä osasit arpoa sen, että isälle ei ehkä kannata kertoa. Minun kohdallani äitini olisi varmasti tehnyt – aiheesta – ihan samoin (ref. postaus Tarinoita isästä).

Kiitoksia kalustuskehusta. Tykkään taas itsekin, mutta kuinka kauan... tralalaa :-)

Elma kirjoitti...

Heh, muistaks oi armahin Ohari, kun meillä oli ... mikäs se nyt olikaan.. Galtsykyttääjämutsit? tai joku tollanen juttu irc-galleriassa. Vaanittiin lapsukaisiemme toilailuja siellä ? Heh. Tässä kirjoituksesi tapauksessa teit enemmän kuin oikein. Hyvä sä!

Ohari kirjoitti...

Muistan, Elma! Mää kyttäsin muutenkin kakaroitteni nettitekemiset tarkkaan, ja puutuin, jos ne menivät ryökäleet julkaisemaan mitä sattuu. Kyllä ne oli mulle monta kertaa niin, niin katkeria ja "sää oot taas käyny kyyläämässä" kiukuttelua ryöpsähteli niskaan. En välittäny! Hoho!

Anonyymi kirjoitti...

Ohari hienooo... Tuo jos jokin on oikeaa nettipoliisimismia. Nykyään kun me arvon kansalaiset ollaan niin itsekkäitä, eikä katsota aiheelliseksi puuttua toisten tekemisiin. Tällaista välittämistä kun olisi paaaaljon enemmän, maailma ja Suomi olisi parempi paikka.

Ohari välittää!

t. se "oikea" .*kopsi* :-)

Ohari kirjoitti...

Kopsi, toisten tekemisiin puuttuminen on työlästä varmaan juuri siksi, että siinä kiltti ihminen pelkää saavansa vihat niskaan, kansalaisten halveksunnan ja kyttäleiman. Me vähemmän kiltit emme välitä, aahahaha! Tai siis välitämme toki, niin kuin tossa tokaisetkin (punastuttaa se), mutta emme välitä sillee. Kehuista & kannuksista kiitos.