maanantai 24. syyskuuta 2012

Näkemyksiä sukupuolikohdennetusta markkinoinnista

Aina silloin tällöin sitä törmää ihminen näihin järjettömyyksiin markkinoinnin saralla, että kauppias ottaa ja myy naisten mekkoja ja naisten rintaliivejä. Vaikkei yleisesti perusmallisia ja -kokoisia rintaliivejä tai mekkoja ole kulttuurissamme ikävä kyllä tarkoitettu miehille, kuten esimerkiksi moniaita T-paitoja, housuja ja kenkiä, onhan se kaiketi hyvä tarkentaa siinä mainostaessaan, että kenelle näitä tässä tyrkytellään toiveikkaina, että ostakaa toki.

* * *

Se on mieltäni vaan askarruttanut aina, että mitä jos karvarintainen uros kuitenkin menee mekkokauppaan, sovittaa ja löytääkin mieleisensä leningin ja pankkikortti ojossa marssii kassalle. Niin että kuinka käy? Sanooko myyjä ystävällisesti mutta jämäkästi, että kuulkaas nyt hyvä herra, te olette aivan väärää sukupuolta. Laitetaanpas nyt nätisti se mekko takaisin ja katsotaan tästä herrain vaatetta tilalle. Eikö ole kiva puku tämä tässä mitä?

Taikka jos joku perheenisä ihastuu ikihyviksi marketissa pitsirintsikoihin, sovittelee ja haltioissaan niitä kassaa kohti kuljettaa maksutarkoituksissa, niin tarraako häntä synkkäilmeinen vartija olkapäästä ja vaatii miesparkaa palauttamaan hepenet takaisin tankoon?

Perheenisä ei voi muuta kuin itku kurkussa jättää alusvaatteen kukkumaan kauppaan ja keskittää ostoksensa postimyyntiin, esimerkiksi salanimellä M. Perheenisä.

* * *

Ei varmaankaan näin ikävästi ihmisiä kohdella. Ehkä vähän kulmia kohotellaan, mutta kuitenkin myydään tuote, vaikka ostaja on ihan väärää sukupuolta ja muutenkin epäilyttävä.

* * *

Tässä jonkin aika sitten törmäsin mainokseen, jossa kaupiteltiin toppatakkeja nuorille naisille. Arvaatte varmaan kuinka kävi. Enpä uskaltanut riskeerata ensinkään ja mennä edes sovittamaan, vaikka kivoilta kuvissa näyttivätkin.

Ne olisivat kuitenkin kysyneet minulta paperit (ihan esimerkiksi kohteliaisuuttaan) ja sitten heittäneet ulos kauppaliikkeestä. Ehkä olisivat huutaneet perään SENKIN KURPPA, ettäs kehtaat yrittääkin, ja nauraneet ivallisesti.

* * *

Kerran asioin autokauppiaan kanssa; kirjoittelin hänelle myyntitekstiä. Hän heitti ilmoille kirjainyhdistelmän, jota en tunnistanut. Kysyin sitten tietysti uteliaana, että mitähän mahtaa tarkoittaa tämä salakoodi. Kauppias siihen naurahti, että kyllä ne autonostajat sen tietävät, tyttökulta.

Minä hämmästelin, että eipä taida sitten se teidän liike olla minua varten, eikä muitakaan urveloita, jotka eivät tunnista tätä tai muitakaan lyhenteitä. Kauppiashan siitä tuli vallan järkiinsä ja kiitteli oikein, että kas kun hän ei tullut itse tuollaista ajatelleeksi.

"Kyllä meillä myydään autoja mieluusti kaikille, jotka niitä meiltä ostaa haluavat."

* * *

Mutta mekot ja tissiliivit ovat tietysti ihan eri asia kuin autot. Autojen kanssa on helppoa muutenkin: punaiset naisille ja siniset ja muut tyhmän väriset miehille.

14 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Minulla on yksi tuttu, joka puhuu toistuvasti silmäripsiväristä. Olen miettinyt, että voiko niitä ripsiä olla jossain muuallakin kuin silmissä ja myydäänkö niihin väriä.

Ps. Meidän isillä on punainen auto.

Ohari kirjoitti...

Hämmentävää. Jos sillä sitten on jossain muualla ripsiä, ihmisten anatomia on niin semmoista, varioivaa. Jatkokysymys kuuluukin: laittaako se niihin väriä ja miksi?

Ei kerrota kenellekään siitä teidän isin punaisesta autosta. Tosin, aika monella isillä on punainen auto. Eräs (toinen) autokauppias (mies) jopa hehkutteli ilmoituksissaan aina punaista väriä, jos semmoinen milloin sattui autossa olemaan ("hieno punainen auto, ajettu vain 550 tkm, jne.) Tästä voi ehkä päätellä jotain myös rintaliiveistä. Nii-in. Naisille niitä tehdään, ihan niin kuin punaisia autojakin, mutta...

Polga kirjoitti...

Njääh! Mitenkäs se olikaan:"Myydään opiskelijatytön käyttämiä pikkuhousuja!" Ja sitten eriteltyinä millaisia ja mihin hintaan!

En minä sellaisia tahdo! Jos minä tahtoisin komean keski-ikäiseen uroon käyttämät retro-Black Horset, voinko syyttää väärästä markkinoinnissta?

Kyselee epätietoinen :o

Ohari kirjoitti...

Polga, tuossa tuottajan sukupuolella on merkitys, ja se aika selvästi tuossa sun mainoslauseessasi ilmaistaankin, mutta siinä ei kuitenkaan puututa siihen kuka niitä voi ostaa. Ja jos olet ostanut opiskelijatytön alkkarit vaikka halusit keski-ikäisen uroon käyttämät kalsarit, voit ihan syyttää itseä vaan :-)

Zepa kirjoitti...

Nyt rupes pelottamaan. Mitä jos mä en enää saakaan ostaa miesten t-paitoja ja juoksupaitoja?! MÄ HALUUUUUUN!

Ehkä mun pitää salaostella niitä "joo mun miehelle, älkää nyt luulko että itelle, pliis irti siitä paidasta, se on mun".

/mek kirjoitti...

Nyt alkoi mietityttää, että mitä ne on opiskelleet ja onko opintoviikkoja tippunut tasaiseen tahtiin. Onko ensimmäisen vuosikurssin opiskelijan housut halvemmat vai kalliimmat kuin gradua jo tekevän? Entä hintaero ekonomistin ja ympäristötieteilijän välillä? Saako alennusta jos opiskelija on kirjautunut poissaolevaksi? Hirveä määrä kysymyksiä eikä missään tuotetietoja näkyvillä!

Ohari kirjoitti...

Zepa, nii-in! Tosin T-paitojenkin kohdalla vielä ymmärtää ehkä jotenkin sukupuolituksen, kun naisten paidathan on niitä kurvikkaita, koska naiset on kurvikkaita. Minäkin olen, monista kohdista, vaikka en nyt just ehkä samalla tavalla kuin naisten paidat, hmm... Niin että niin, miksi ne ei ole kurvipaidat ja suorapaidat? Muistakko kuinka kävi, kun yritti selittää kikkarintädille, että en suinkaan osta tupakkia itselle vaan yksille isoille pojille, jotka on tuolla nurkan takana? Niin. Ei niitä kuule niin vaan myydä ilman papereita, kohta varmaan T-paitojakaan.

/mek, aika oleellisia asioita tosiaan. Eri kohderyhmille arvatenkin myydään teologian opiskelijain alusvaatteita kuin keinosiementäjäharjoittelijoiden pöxyjä. Mielessäni muuten mylläsin tästä aiheesta jo aivan loistavan novellin tai jopa täyspitkän romaanin, mutta en oikein muista sitä, koska olin unessa juuri luontihetkellä. Ehkä vielä jonain päivänä...

sea kirjoitti...

Mua on kerran tullut myyjä opastamaan naisten osastolle kun katselin miesten paitaa itselleni. Ostin lopulta kyllä haluamani paidan, en tosin sillä ostoskerralla. Kyseessä oli niin tavallisen näköinen pitkähihainen ettei siitä oikeasti voinut sanoa onko se miesten vai naisten. En myöskään koskaan osta niitä kurvipaitoja vaan ihan suorapaitoja. :P

Ohari kirjoitti...

No huh, Sea, se oli jo täpärällä! Seuraavalla kerralla, jos olet yhtä yltiöpäinen, että siellä miestenosastolla haahuilet epäilyttävät aikeet mielessäsi, saattaa tulla porttikieltoja ja ties mitä paheksuntaa. Minä olen muuten (ainakin) kerran ostanut miesten farkut, itselleni. Joskus hurjassa nuoruudessa, aikana johon kuuluvat ylilyönnit ja rajojen kokeilu.

sea kirjoitti...

Tuosta tapauksesta on joku 15v eli nuorena minäkin. ;) Kyllä mä nykyäänkin miesten osastoilla käy, etenkin niitä t-paitoja katselemassa, mutta ei ole kyllä kukaan tullut ajamaan pois. :D

Lilith kirjoitti...

No mutta mikä se lyhenneh oliiiih?

Ohari kirjoitti...

Enhänmää sitä nyt voi, Lilith, kertoa, kun sitten te kaikki pidätte mua ihan tyhmänä ja sanotte, että ei noin hölmölle ihmiselle tartte mitään autoa ajettavaksi antaakaan, vaikka siitä on kyllä jo kauheen monta, monta vuotta eikä silloin vielä yleisesti ollut autoissa ilmastointeja, saati automaattisia ilmastointeja.

Lilith kirjoitti...

Mää sain tuossa ihan vasta tietää että mulla on autossa semmoinen automaattinen ilmastointi. Minä luulin että ihan tavallinen ilmastointi vaan, kun en tienny että mikä siinä ois niin automaattista. Mutta se on kuulemma se, kun saa itse valita sen lämpötilan eikä vaan että poppaa vai holotna.

Ohari kirjoitti...

No jo on. Jotenkin kyllä haiskahtaa vähän keinotekoiselta koko automaattisuus. Jälkeenpäin tuli muuten mieleen, että aika ilmeinen kirjainyhdistehän tuo on, mutta kun mutta kun. Olen ajellut vain autoilla, joissa on kesällä kuuma ja talvella kylmä eikä oikein kohillaan koskaan, niin ihmekö se nyt on, ettei tullut mieleen. Kuuleripuuleri, mun peppu.