perjantai 14. syyskuuta 2012

Pullat pystyyn, pullat pystyyn

Retoriikka kuuluu politiikkaan niin kuin munat taikinaan. Poliittinen kielenkäyttö on enemmän ja vähemmän sokerikuorrutettua, ja onpa siihen usein nakattu pintaa koristamaan muutama värillinen nonparellikin kansalaisen iloksi. Ei pitäisi niin vakavasti ottaa pullahöttöä; pitäisi keskittyä olennaiseen ja konkreettisiin tuloksiin, maitoon, leipään ja makkaraan.

Antaa tuulten heiluttelemien huulten välistä tulleiden itsestäänselvyyksien valahdella kuni vesipisaraiset rankasti riistettyjen hanhien seljistä.

Tämähän on tosiasia, jonka jopa minä tunnistan ja tunnustan.

* * *

Juhlapuheita ja juhlallisia arkipuheita. Hönötystä, pönötystä ja sormen heristelyä. Sitä saa mitä enemmistö tilaa, haluaa tai ei.

* * *

Kaikki tämä on tiedossa, niinpä olen vähän ihmeissäni, miksi olen nyt niin erityisen sydämistynyt presidentti Niinistön tavallisista horinoista. Leipokaa pullaa! Mikäpä siinä. Leivotaan! Pullan leipominen on aina hyvä idea. Ikkunoiden pesu saa mielen niin iloiseksi, vaikka joskus olisi vähän tylsää ensin. Nukkuminen tekee terää itse kullekin. Ihan on kelpo ohjeita ne, jos keneltä on tavan arki päässyt unohtumaan.

* * *

On ihan selvää, että oikeisto haluaa "tavallisten asioiden" ja hyväntekeväisyyden korjaavan yhteiskunnan vinoumia. Pyrkimyshän on siihen, että veroja kerätään mahdollisimman vähän, ihmisten tulevat toimeen omillaan tai hyväntahtoisten avustuksella (tai ovat tulematta toimeen) ja tulonsiirrot kohdennetaan mieluiten struktuurin ylläpitämiseen. Esimerkiksi teiden on oltava hyvissä kunnoissa, jotta niitä pitkin on mukava Audeilla hurauttaa kesämökeille.

Tietysti myös monenlaiset liiketointa tukevat hankkeet ovat asiallisia, sillä ne lisäävät työllisyyttä (Intiaan ja Kiinaan).

* * *

Lienee naiivia ajatella, että presidentti koskaan voisi olla koko kansan presidentti; jo tuo kolmen sanan kimppa pitää sisällään sellaisen imelyyden, että toistapa häntä muutaman kerran päivässä niin makeanhimo tyydyttyy sillä.

KKP. Joo ei minulle enää tänään yhtään tuota pullaa, sokerihumala alkaa olla sillä tasolla, että titityy vaan.

* * *

Sauli Niinistö on kokoomuspoliitikko, ja ilmeisen hyvä sellainen. Mistään asioista emme liene, minä ja hän, samaa mieltä. Tai no tuosta pullanleipomisesta tietysti olemme, ja kasvikirjojen tutkimisesta (vai oliko se Apusen vinkki; alkaa mennä tämä kaikille pelkästään ihan hyvää tarkoittava herrakerho aivan sekaisaksi minulla). Niinistön tapaa tehdä politiikkaa, eleettömästi ja jopa tylysti, omaa asiaansa ajaen, olen kuitenkin arvostanut ja hänen poliittista persoonaansa kunnioittanut. Hänessä ei ole mielestäni juurikaan ollut liirumlaarumia, ei älytöntä hehkutusta tai tympeää hurmosta.

* * *

Unohdetaanko nyt ihan yhdessä tässä se vuoden 2006 nolo Työväen presidentti -kampanja? Sauli, poika varjoisilta kujilta. Tirsk.

* * *

Kaikki yllä oleva huomioon ottaen en oikein tajua, miksi minua niin närästää.

Ehkä eniten puistattaakin se, että kun tyly talouspoliitikko ottaa lempeän maan isän hahmon ja pyrkii siinä toimessa olemaan lämmin ja välittävä koko kansan pelastaja, jälki on kauheaa.

Niinpä niin. Kampanjaa suunnitteli tosiaan Mannerheimin lastensuojeluliitto, Väestöliitto, Pelastakaa lapset ensin ja niin edelleen. Arvovaltaiset ja asioista perillä olevat tahot listasivat asioita, jotka saattavat helpottaa arkea. Presidentti kuitenkin antoi sille kasvonsa, lämpimän kätensä ja suojeluksensa.

Niinpä niin II. Presidentin toimivaltaan ei kuulu politiikka; ei hän voi mennä Kelan luukulle jakamaan rahaa syrjäytyneille.

* * *

Presidentin arvovaltaan kuuluvat hyssyttely ja tyssyttely; hän voi jakaa internetissä pullareseptejä, niin on paljon kivampi.

* * *

Niin että jospa minäkin nyt vetäisen henkeä ja lopetan tästä aiheesta närästelyn tähän, ihan omaksi parhaakseni. Jos joskus olenkin Niinistöä arvostanut, mitäpä nyt välitän, vaikka hänestä on putkahtanut internetiin huuteleva jokseenkin merkityksetön joskin hyväntahtoinen ja hiukan hölmönoloinen kaveri? En ole provosoitunut uuspatriooteista, uusnatseista, uuspunaniskoista, tai vanhoistakaan sen puoleen; en ole kilahdellut Martoille enkä Diabetesliitolle. Höpötelkööt kukin tykönään mitä höpöttelee, kyllä internetiin merkkijonoa sopii, kaikenlaista horisijaa myös, asiallista puhetta ja asiatonta sitä itteään.

Menenkö leipomaan vaikka pullaa? Joo!

* * *

Ai niin, vielä. Kunnallisvaalit ovat tulossa. Niissähän voisi sitten vaikka pohtia, että äänestäisiköhän ketä. Ehdokkaat voivat taas pohtia, kannattaako kampanjassa lähteä pullareseptilinjalle. Jos hinkuja on yhteisten asioiden hoitamiseen, ei kannata. Jos taas presidentiksi, ilman muuta kannattaa!

4 kommenttia:

Helen kirjoitti...

Just noin!

Mä en kyllä välitä siitä leipomisestakaan. Ja ihan yksilönä tässä on koitettu jaksaa, mutten tiedä kauanko enää viitsin.

Ohari kirjoitti...

Tämä on taas niitä juttuja, että tekisi mieli vetää täkki korviin ja haistattaa kaikille. Tai ei nyt kaikille, tahoille tekisi mieli haistattaa. Noo. Tuskinpa tuosta, henkilökohtaisten turhaumien lisäksi, paljon pahaakaan seuraa, ja ehkä ihmiset nyt havahtuivat siihen, millaiselle politiikalle he ovat äänensä antaneet.

(Ihan tosi. Eikö siinä nyt ole ristiriita, että valittaa kun ei ole resursseja ei saa apuja ja äänestää silti oik^ÄH)

sir Ola kirjoitti...

Ei kait Suomen presidentillä enää juuri muita valtaoikeuksia olekaan kuin oikeus jaella pullareseptejä mediassa. Vielä kun saataisiin pää- ja valtiovarainministeri samaan veneeseen, niin kyllä meidän kelpaisi.

Kunnallisvaaleissa taidan äänestää kunnassa, jossa en ole asunut 8 vuoteen, että sikäli voisin kyllä antaakin ääneni parhaalle pullareseptille. nimim. Tykään karde mummasta

Ohari kirjoitti...

Niinno, niinno. Mieluusti näkisin, että pressa jakelisi semmoisia reseptejä, joilla olisi jotain merkitystä. Luulen, että jos hän olisi esimerkiksi polkaissut kasaan toisenlaisen työryhmän, se olisi tullut toisenlaisiin tuloksiin, ja sillä olisi voinut olla oikeasti merkitystäkin. Sama koskee tietysti ministereitä.

Sieltä, mistä minä katselen maailmaa, on kovin vaikeaa hahmottaa, miksi hitossa tällä pallolla materia jakaantuu niin kovin epätasaisesti ihan vaan sen perusteella, mihin kukin on sattunut syntymään ja miten onnistunut elämänsä järjestelemään. Kun tilanne nyt kuitenkin on niin, on myös kovin vaikeaa tajuta, miten sille ei tehdä mitään. Olen kyllä kovasti tietoinen, että toisenlaisiakin näkemyksiä on :-)

Karde mumma on kyllä kauheen hyvää, siitä mulla ei ole mitään pahaa sanottavana, eikä pullasta muutenkaan (jos siinä vaan on tarpeeksi sokeria ja rasvaa).