maanantai 8. lokakuuta 2012

Reikar riisi

Viikonloppuna iltamyöhällä odotin bussia keskustassa ja tulin siinä kysäisseeksi kanssaodottelijalta, että jokohan kakskakkonen on mennyt. Käytiin noin seuraavanlainen keskustelu englannintampereeksi, suomennos omani:

– Oi voi ja sori vaan, vastasi nuori neitonen, kum mää en ny ymmärrä.
– Jaa no ei se mitään, mää sanoin, pussista mää kyselin. Että joko om menny.
– En oo ainakan huamannu, sanoi likka.
– Noo, kyllä se kohta tulee, jos on tullakseen. Orotellaan ny. Mistäs päin sää olet?
Tyttö katsahti arvioiden, sitten kumartui kohti ja kuiskasi salaliittolaisen ilmein.
– Mää oor Reikasta.
– Ai jaa! No sitä ei vissiin tee miäli kauheeseen ääneen kailottaa, ainakan näiv viikonloppuehtoona täällä keskustassa?
– No ei! Herrajjesta mitä huutoo on tullu niskaan, kun ihmiset on tälläin kuullu tai hoksannu. Ihan kaikki kuule kenitaalit on mulle laiskapaskalle lueteltu ja haistatettu ja käsketty painua sinne niin, tiäkkö.
Sanoin tietäväni ja pahoittelin maamiesteni käytöstä. Mitä varten, ihmettelin siinä itsekin.

Yhtä vähän se on minun vikani, että jotkut suomalaiset ovat huonokäytöksisiä ja tyhmiä, kuin nuoren kreikkalaisen opiskelijatyttösen vika on se, että suomalaiset poliitikot haluavat syytää pankeille rahaa.

Harmitti silti kyllä aika tavalla. Ystävällinen, ilmeisen huumorintajuinen ja fiksu nuori nainen joutuu arastelemaan oloaan vieraassa maassa, koska ihmiset eivät osaa (enää?) käyttäytyä.

* * *

Ihan yleinen asenne lienee, että kreikkalaiset nyt vaan ovat kauhean laiskoja ja niitä tässä porukalla elätetään. Minua taas hämmentää se, että pankkien ei nykyään ilmeisesti odoteta itse kantavan sijoitusriskejään. Toimiikohan sama yksilötasolla? Että jos minä nyt vaikkapa ostan hirvittävän läjän osakkeita ja teen oikein ravakasti persnettoa, niin kaipa minuakin tuetaan sitten, kaksin käsin.

Vaikka en kyllä ehkä silti kestäisi tuollaista opiskelijaneidin niskaansa saamaa kuraa, joka langennee kaupan päälle – tosin ei varmaan minulle, mutta – niin, mikä se olisikaan vastaava taho tässä vertauksessa? Kehtaisiko pahinkaan höyrypää raivota bussipysäkillä arvonsa kadottaneelle osakkeelle?

Hankalaksi menee. Koska olen rauhaa rakastava kansalainen ja haluan osakkeillekin vain kaikkein parhainta, jätän sijoitustoiminnan edelleenkin pankkien hoitoon. Nehän tuon rahaliikenteen hallitsevat. Eiku.

12 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Ei voi olla todellista. Yleensä en myötähäpeään rupea maanmiesteni (tai -naisteni) takia, mutta nyt kyllä tekisi mieli kaivaa itsensä syvään maakuoppaan ja jäädä sinne.

Samaa muuten olen ihmetellyt, etteikö pankeilla ole mitään vastuuta omasta rahantörsäilystään. Käsittämätöntä sekin.

Ohari kirjoitti...

No joo, kyllä se oh honey I'm so sorry tuli poikkeuksellisen syvältä minustakin. Niin suloisen oloinen tyttö. Ja olkoopa kuka hyvänsä tietysti, tökeröä on tuommoinen.

Pankkeja täytyy kaikkien auttaa, koska muuten menee toisten rahat ihan hukkaan ja milläs sitten mersuja ostellaan, saati huvijahteja. Hmph.

Tiina kirjoitti...

Täytyy kyllä sanoa, että itseäkin arvelutti Roomassa, että uskaltaako siellä sanoa olevansa Suomesta, kun Suomi nyt ei välttämättä ole parhaassa huudossa näiden eurokriisien ja muiden myötä. Vaikka tosi asia lienee, että tavallinen kansa siellä tuskin on vähääkään kiinnostunut, jos edes tietää mitä mieltä joku Mario Monti on mistäkin maasta. :D

Zepa kirjoitti...

Emmä tiiä... mulle tuo kuulostaa ihan oletettavalta suhtautumiselta Tuolla Ulkona, en jaksa olla yllättynyt. Meil duunissa jossa on ihmsiä kymmenistä maista - ne parit kreikkalaiset muiden mukana - kukaan ei huutele vaan käyttäytyy näisti vaikka sun ja mun maat ois umpisodassa tällä hetkellä, puhumattakaan että mistään rahakriiseistä alettai syyttää tyttöjä. Mut mehän ollaankin herrankukkarossa.

Toisaalta, Tuolla Ulkona monet myös valehtelee kansallisuutensa sen mukaan mistä kulloinkin tuulee. Se on ihan hyvä vaan, mitä sitä joidenkin suomalaisten kännikalojen haukkuja kuuntelemaan.

Zepa kirjoitti...

Tsori panovihreet, pädillä ei aina jaksa korjata kun ei o yhtä helppoo kunnäppiksellä. ja näppis kun on tuolla kaukana ainaki kolmen metrin päässä laatikossa.

Ohari kirjoitti...

Jotenkin tommoinen kuitenkin tuntuu oudolta, vaikka tarinoita kuulee aina joskus. Tämäkin juttu, voi hyvänen aika en paremmin sano.

En tunne ketään, joka kävisi huutelemaan ihmisille tuolla kadulla, tai muuallakaan, edes aiheesta (esim. törkeästä humalatilasta, etuilusta tai vastaavasta). Niin että ketä nuo huutelijat ovat, millaisia ihmisiä, MIKÄ NIITÄ VAIVAA?!

Ei haittaa Zepa panovihreet yhtään, ne on vaan söpöjä :-)

Jenny kirjoitti...

Kriisikuntiin halutaan valtionrahaa, mutta ajatus ei kanna, kun puhutaan sitten isommasta kokonaisuudesta.

Ohari kirjoitti...

Joo, Eurooppaa ei kai mielletä samalla tavalla Meidän Omaksi kuin tätä ihanaa lintukotoa, jossa ihan vaan keskenämme pyllyillessämme pärjäisimme maailman parhaiten, niinku.

Ymmärtäisin ihmisten raivon, jos se tosiaan suuntautuisi rahamarkkinoita vastaan, siis niitä vastaan, joille se raha menee, mutta kun ei. Kuvitelma lienee se, että kreikkalaisille menee suoraan, sinne kuntavirkailijain vapaapäiväkassaan, meidän petusta hinkkaamat sentit. Eh. Siellä ne sitten auringossa kellottelevat palmun alla, kun täällä vaakarännässä raaretaan heille elintasoa.

Hienosti on sijoittajapankit tästä kuvasta häivytetty, niiden pr-porukka vissiin osaa hommansa :-)

Anonyymi kirjoitti...

Tosta muuten puuttuu dialogin päättämislause: nysse tulee.


Ohari kirjoitti...

No niim muutem puuttuukin. Se meni näin:

– Toi on sum pussis.
– No niino.
– Pärjäile ny.
– Joo, kiitti. Sää kans!
– Moro!
– Morommoro!

Lilith kirjoitti...

On se tosiaan uskomatonta miten juntteja ihmiset voi olla. Mehän ei täällä olla koskaan oltu lyhytnäköisiä oman edun tavoittelijoita, ehei. Jokainen on kysyttäessä ollut itse asiassa henkilökohtaisesti lastaamassa sitä viimeistä sotakorvausjunaa.

Tuli muuten semmonen biisi mieleen kun "Reikar riisi, riisi reikan". Sävelen arvaaja saa julmaa huvia!

Ohari kirjoitti...

Lilith, samaa settiä on seuraava: Olen sattumoisin joutunut tutkailemaan kansanryhmäin mielipiteitä semmoisen isohkon läjän. (Läjä on oikea sana tähän yhteyteen, uskokaa huviksenne.) Surullisen koomista on esimerkiksi raivo tyyppiä "meillä täällä Suomessa on kaikki niin huonosti ja silti hyysätään kaikenmaailman mutiksia minun rahoilla, niin MINÄPÄ OTAN LÄHDEN ULKOMAILLE, SIELLÄ ON KAIKKI PAREMMIN!"

Että täh :-o We have this thing called Reilu Meininki, mutta logiikkaa ei ole näillä lakeuksin nähty.

Tekisi mieleni melkein askarrella musta sielu, kuten eräskin Touko-Pouko.