maanantai 24. syyskuuta 2012

Näkemyksiä sukupuolikohdennetusta markkinoinnista

Aina silloin tällöin sitä törmää ihminen näihin järjettömyyksiin markkinoinnin saralla, että kauppias ottaa ja myy naisten mekkoja ja naisten rintaliivejä. Vaikkei yleisesti perusmallisia ja -kokoisia rintaliivejä tai mekkoja ole kulttuurissamme ikävä kyllä tarkoitettu miehille, kuten esimerkiksi moniaita T-paitoja, housuja ja kenkiä, onhan se kaiketi hyvä tarkentaa siinä mainostaessaan, että kenelle näitä tässä tyrkytellään toiveikkaina, että ostakaa toki.

* * *

Se on mieltäni vaan askarruttanut aina, että mitä jos karvarintainen uros kuitenkin menee mekkokauppaan, sovittaa ja löytääkin mieleisensä leningin ja pankkikortti ojossa marssii kassalle. Niin että kuinka käy? Sanooko myyjä ystävällisesti mutta jämäkästi, että kuulkaas nyt hyvä herra, te olette aivan väärää sukupuolta. Laitetaanpas nyt nätisti se mekko takaisin ja katsotaan tästä herrain vaatetta tilalle. Eikö ole kiva puku tämä tässä mitä?

Taikka jos joku perheenisä ihastuu ikihyviksi marketissa pitsirintsikoihin, sovittelee ja haltioissaan niitä kassaa kohti kuljettaa maksutarkoituksissa, niin tarraako häntä synkkäilmeinen vartija olkapäästä ja vaatii miesparkaa palauttamaan hepenet takaisin tankoon?

Perheenisä ei voi muuta kuin itku kurkussa jättää alusvaatteen kukkumaan kauppaan ja keskittää ostoksensa postimyyntiin, esimerkiksi salanimellä M. Perheenisä.

* * *

Ei varmaankaan näin ikävästi ihmisiä kohdella. Ehkä vähän kulmia kohotellaan, mutta kuitenkin myydään tuote, vaikka ostaja on ihan väärää sukupuolta ja muutenkin epäilyttävä.

* * *

Tässä jonkin aika sitten törmäsin mainokseen, jossa kaupiteltiin toppatakkeja nuorille naisille. Arvaatte varmaan kuinka kävi. Enpä uskaltanut riskeerata ensinkään ja mennä edes sovittamaan, vaikka kivoilta kuvissa näyttivätkin.

Ne olisivat kuitenkin kysyneet minulta paperit (ihan esimerkiksi kohteliaisuuttaan) ja sitten heittäneet ulos kauppaliikkeestä. Ehkä olisivat huutaneet perään SENKIN KURPPA, ettäs kehtaat yrittääkin, ja nauraneet ivallisesti.

* * *

Kerran asioin autokauppiaan kanssa; kirjoittelin hänelle myyntitekstiä. Hän heitti ilmoille kirjainyhdistelmän, jota en tunnistanut. Kysyin sitten tietysti uteliaana, että mitähän mahtaa tarkoittaa tämä salakoodi. Kauppias siihen naurahti, että kyllä ne autonostajat sen tietävät, tyttökulta.

Minä hämmästelin, että eipä taida sitten se teidän liike olla minua varten, eikä muitakaan urveloita, jotka eivät tunnista tätä tai muitakaan lyhenteitä. Kauppiashan siitä tuli vallan järkiinsä ja kiitteli oikein, että kas kun hän ei tullut itse tuollaista ajatelleeksi.

"Kyllä meillä myydään autoja mieluusti kaikille, jotka niitä meiltä ostaa haluavat."

* * *

Mutta mekot ja tissiliivit ovat tietysti ihan eri asia kuin autot. Autojen kanssa on helppoa muutenkin: punaiset naisille ja siniset ja muut tyhmän väriset miehille.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Pullat pystyyn, pullat pystyyn

Retoriikka kuuluu politiikkaan niin kuin munat taikinaan. Poliittinen kielenkäyttö on enemmän ja vähemmän sokerikuorrutettua, ja onpa siihen usein nakattu pintaa koristamaan muutama värillinen nonparellikin kansalaisen iloksi. Ei pitäisi niin vakavasti ottaa pullahöttöä; pitäisi keskittyä olennaiseen ja konkreettisiin tuloksiin, maitoon, leipään ja makkaraan.

Antaa tuulten heiluttelemien huulten välistä tulleiden itsestäänselvyyksien valahdella kuni vesipisaraiset rankasti riistettyjen hanhien seljistä.

Tämähän on tosiasia, jonka jopa minä tunnistan ja tunnustan.

* * *

Juhlapuheita ja juhlallisia arkipuheita. Hönötystä, pönötystä ja sormen heristelyä. Sitä saa mitä enemmistö tilaa, haluaa tai ei.

* * *

Kaikki tämä on tiedossa, niinpä olen vähän ihmeissäni, miksi olen nyt niin erityisen sydämistynyt presidentti Niinistön tavallisista horinoista. Leipokaa pullaa! Mikäpä siinä. Leivotaan! Pullan leipominen on aina hyvä idea. Ikkunoiden pesu saa mielen niin iloiseksi, vaikka joskus olisi vähän tylsää ensin. Nukkuminen tekee terää itse kullekin. Ihan on kelpo ohjeita ne, jos keneltä on tavan arki päässyt unohtumaan.

* * *

On ihan selvää, että oikeisto haluaa "tavallisten asioiden" ja hyväntekeväisyyden korjaavan yhteiskunnan vinoumia. Pyrkimyshän on siihen, että veroja kerätään mahdollisimman vähän, ihmisten tulevat toimeen omillaan tai hyväntahtoisten avustuksella (tai ovat tulematta toimeen) ja tulonsiirrot kohdennetaan mieluiten struktuurin ylläpitämiseen. Esimerkiksi teiden on oltava hyvissä kunnoissa, jotta niitä pitkin on mukava Audeilla hurauttaa kesämökeille.

Tietysti myös monenlaiset liiketointa tukevat hankkeet ovat asiallisia, sillä ne lisäävät työllisyyttä (Intiaan ja Kiinaan).

* * *

Lienee naiivia ajatella, että presidentti koskaan voisi olla koko kansan presidentti; jo tuo kolmen sanan kimppa pitää sisällään sellaisen imelyyden, että toistapa häntä muutaman kerran päivässä niin makeanhimo tyydyttyy sillä.

KKP. Joo ei minulle enää tänään yhtään tuota pullaa, sokerihumala alkaa olla sillä tasolla, että titityy vaan.

* * *

Sauli Niinistö on kokoomuspoliitikko, ja ilmeisen hyvä sellainen. Mistään asioista emme liene, minä ja hän, samaa mieltä. Tai no tuosta pullanleipomisesta tietysti olemme, ja kasvikirjojen tutkimisesta (vai oliko se Apusen vinkki; alkaa mennä tämä kaikille pelkästään ihan hyvää tarkoittava herrakerho aivan sekaisaksi minulla). Niinistön tapaa tehdä politiikkaa, eleettömästi ja jopa tylysti, omaa asiaansa ajaen, olen kuitenkin arvostanut ja hänen poliittista persoonaansa kunnioittanut. Hänessä ei ole mielestäni juurikaan ollut liirumlaarumia, ei älytöntä hehkutusta tai tympeää hurmosta.

* * *

Unohdetaanko nyt ihan yhdessä tässä se vuoden 2006 nolo Työväen presidentti -kampanja? Sauli, poika varjoisilta kujilta. Tirsk.

* * *

Kaikki yllä oleva huomioon ottaen en oikein tajua, miksi minua niin närästää.

Ehkä eniten puistattaakin se, että kun tyly talouspoliitikko ottaa lempeän maan isän hahmon ja pyrkii siinä toimessa olemaan lämmin ja välittävä koko kansan pelastaja, jälki on kauheaa.

Niinpä niin. Kampanjaa suunnitteli tosiaan Mannerheimin lastensuojeluliitto, Väestöliitto, Pelastakaa lapset ensin ja niin edelleen. Arvovaltaiset ja asioista perillä olevat tahot listasivat asioita, jotka saattavat helpottaa arkea. Presidentti kuitenkin antoi sille kasvonsa, lämpimän kätensä ja suojeluksensa.

Niinpä niin II. Presidentin toimivaltaan ei kuulu politiikka; ei hän voi mennä Kelan luukulle jakamaan rahaa syrjäytyneille.

* * *

Presidentin arvovaltaan kuuluvat hyssyttely ja tyssyttely; hän voi jakaa internetissä pullareseptejä, niin on paljon kivampi.

* * *

Niin että jospa minäkin nyt vetäisen henkeä ja lopetan tästä aiheesta närästelyn tähän, ihan omaksi parhaakseni. Jos joskus olenkin Niinistöä arvostanut, mitäpä nyt välitän, vaikka hänestä on putkahtanut internetiin huuteleva jokseenkin merkityksetön joskin hyväntahtoinen ja hiukan hölmönoloinen kaveri? En ole provosoitunut uuspatriooteista, uusnatseista, uuspunaniskoista, tai vanhoistakaan sen puoleen; en ole kilahdellut Martoille enkä Diabetesliitolle. Höpötelkööt kukin tykönään mitä höpöttelee, kyllä internetiin merkkijonoa sopii, kaikenlaista horisijaa myös, asiallista puhetta ja asiatonta sitä itteään.

Menenkö leipomaan vaikka pullaa? Joo!

* * *

Ai niin, vielä. Kunnallisvaalit ovat tulossa. Niissähän voisi sitten vaikka pohtia, että äänestäisiköhän ketä. Ehdokkaat voivat taas pohtia, kannattaako kampanjassa lähteä pullareseptilinjalle. Jos hinkuja on yhteisten asioiden hoitamiseen, ei kannata. Jos taas presidentiksi, ilman muuta kannattaa!

torstai 6. syyskuuta 2012

Kaloria, kaloria ovat helmeni minun

Suomalaiset kuulemma läskistyvät hurjaa vauhtia. Kohta emme enää mahdu lentokoneisiin, porraskäytäviin, vaatteisiimme emmekä edes nahkoihimme, jos tämä tahti jatkuu.

Syitä ja syyllisiä on marssitettu esiin ja ruoskittu tarmolla. On haukuttu kehnot vanhemmat, jotka opettavat kakaransa kamalille ruokatavoille. On kiukuteltu huonoista ruokatavoista: hotkitaan mitä sattuu, milloin sattuu. On pöyristelty sitä, että ihmiset eivät liiku, tai jos liikkuvat, liikkuvat sohvalta jääkaapille vähän turhankin usein.

On kehotettu kansaa karppaamaan, välttämään karppaamista, syömään salaattia, voita, läskiä ja tuoreita marjoja. Yhtä mieltä ollaan ainoastaan kaiketi siitä, että sokeria ja suolaa tulee välttää. Sipsejä, limpparia ja karkkia myydään kuitenkin hurjia määriä, koska ne ovat etupäässä perunaa, appelsiinia ja väriaineita.

* * *

Tuskinpa kukaan on välttynyt valistukselta. Tuskinpa on ketään, joka ei haluaisi olla hyväkuntoinen, sutjakka ja saada terveydenhoitohenkilökunnalta kiiltsuja hyvästä suorituksesta. Ei tässä ihan silkkaa ilkeyttään varmaan kukaan pullistu. Missä ihmeessä on siis vika?

* * *

Minä olen yhden merkittävän syyn keksinyt tässä uudessa kodissa asuessa, ja aion jakaa sen kanssanne.

Asumme Ton kanssa pikkuista kolmiota, alle 70 m². Meillä on kaksi (kaks, två, two, deux, 2) jääkaappia. Jääkaappi + jääkaappi. Kummallekin oma. Jos meitä olisi kolme, niin kuin voisi tietysti ajatella, koska kolmio, jääkaappeja olisi 2/3 kullekin asujalle. Aika paljon sekin on.

Paljon se on siinä laskussa, että huoneistossa on yksi vessa. Eli meidän tilanteessamme kullakin asujalla on yksi jääkaappi mutta vain puolikas vessa. Tässä talossa aika monella on sama tilanne, samoin naapuritalossa. Ilmeisesti uusiin ja remontoitaviin keittiöihin tykätään laittaa kylmätilaa, koska ihmiset syövät valtavasti eivätkä jaksa sitten jatkuvasti lyllertää kauppaan täydentämään varastojaan.

* * *

Onhan se sanomattakin selvää, että jos input on tuplat verrattuna outputiin, turpoamista tapahtuu, ja rajusti.

* * *

On myös uutisoitu, että suomalaiset tupakoivat huomattavasti vähemmän kuin ennen. Tiedetään, että tupakoinnin lopettaminen lihottaa. Siitä huolimatta sanotaan nätisti hymyten, että ei yhtään haittaa vaikka paisut, kunhan et tupakoi.

Ja sitten toisaalla taas kuitenkin lyödään diabetes-kortti pöytään ja kulmat kurttuun.

Koittakaa nyt päättää.

* * *

Joka tapauksessa ja summa summarum: Henkilökohtaiset riskini ovat tuplaantuneet:
on 1 jääkaappi / ½ vessa ja tupakoinnin lopettaminen (~ 15 kk). Onko siis ihme, että olen hiukan pyöristynyt. "Hiukan" sillä tavalla äärimmäisen vähättelevästi ja oikeastaan suorastaan valheellisesti. Myönnän. Käsistä on lähtenyt tämä elopainoni mun, huh hei!

Toistaiseksi mahdun vielä nahkoihini ja porraskäytävään, mutta vaatteiden kanssa on vähän niin ja näin. UFF on saanut merkittäviä lahjoituksia viime aikoina. Ei ole sattumaa eikä ihme, että mielessäni pyörii usein shoppailu ja siihen liittyvä ahdistus. Luultavasti avaudun aiheesta toistekin.

* * *

Onneksi kuulemma naiset ovat nätimpiä, kun ne hiukan pyöristyvät ikääntyessään.

(Viite tähän lausuntoon puuttuu, mutta onhan se nyt yleinen totuus, niin kuin hauki on kala.)