maanantai 14. tammikuuta 2013

Hikaton happikuu

Rykäistäänkö tähän heti alkuun tipattomaan tammikuuhun liittyvä vitsi, niin päästään siitä?
Kannattaa huitaista kerralla lärviinsä kunnon satsi, niin ei tule niitä tippoja sitten tammikuussa nautittua. Hahaha.
+ kaikki tämän variaatiot
Ja seuraavaksi heitetään vanha kunnon arvio tipattoman tammikuun tarpeellisuudesta:
Kyllä pitää olla kauhea alkkis, että tommoista tarvii viettää. Jos alkoholinkäyttö on hallinnassa, ei tarvita mitään tipattomia.
+ kaikki tämän variaatiot
Huomataan tässä vaiheessa, että jos ei vietä tipatonta tammikuuta, ei tarvitse perustella hämmästeleville kanssaihmisille mitään, koska kukaan ei hämmästele. Voi korkeintaan ja halutessaan rehvakkaasti sanoa, että
Minen semmoisiin humputuksiin rupee ja otetaas taas.
Lopuksi mainintaan jokavuotiset tammikuiset tarkoitushakuiset artikkelit, joissa tipattoman tammikuun hyödyllisyys tutkitaan ja köykäiseksi innosta punoittaen suureen ääneen havaitaan.

Ja sitten asiaan.

* * *

Olen useana vuonna viettänyt tipatonta tammikuuta. Kun joulukuu pikkujouluineen, glögeineen, saunaoluineen ja ruokaviineineen on raahustettu läpi kuoharikuplivan uudenvuoden tammikuuhun, kun on mässäilty jouluherkuilla niin, että vaatteet ritisevät ja retkotettu sohvalla niin, että on jo pieni pelko makuuhaavoista, on ollut mukava tunnustella selkäranka vielä, hienoisista epäilyistä huolimatta, olemassa olevaksi ja vetäistä ryhtiliike.

Tammikuu, uusi vuosi, on hyvä hetki pysähtyä tarkistamaan tapojaan. Tammikuussa en nauti alkoholia enkä tolkuttomia määriä makeisia tai muita herkkuja. Tammikuussa huomaan erityisesti liikkua ja seestyä. Tammikuun lopulla sädekehäni häikäisee niin, että peilaillessa käytän varmuuden vuoksi aurinkolaseja.

Minä luultavasti – ollakseni tyytyväinen – tarvitsen tunteen siitä, että aika on jaksoja: jakso loppuu ja sen jälkeen alkaa uusi. Tammikuu on erityistapaus, tammikuussa keskityn olemaan erityisen siivosti ja kohtelemaan tätä juuri alkanutta tuoretta, uutta vuotta huolellisesti ja hiukan hartaastikin. Aika usein elämä jatkuu helmikuussa ihan samanlaisena kuin tammikuussa, mutta siinä ei ole tammikuun tunnetta, kulkematonta lunta, tyhjää paperia, uuden jakson alkua. Tipaton tammikuu, ryhtiliike, tuntuu minusta uuden alun juhlimiselta.

Niin että minä vietän jatkossakin tämän tipattoman tammikuuni piittamatta No nysse on Oharikin ratkennu alkoholistiks -epäilyistä ja hyvää tarkoittavista Siitä tipattomasta mitään hyötyä ole, absolutistit kuolee siinä kuin juopot, jotka kuolee lopulta kaikki -saarnoista.

Ei tipattomasta tammikuusta ehkä tosiaan minulle hyötyä olekaan, mutta iloa on. Jos joku siellä ehkä epäilee, miettiköön tykönään: Mikä pakko tähän on, minulla tai kenelläkään?

* * *

Niin just.

8 kommenttia:

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Tuskin tipattomasta voi olla mitään haittaakaan.

Maketsu kirjoitti...

Tipattomassa on hyvä puoli se, että voi tarkentaa kuinka riippuvainen sitä onkaan :) Selvittyäni ensimmäisestä viikonlopusta ( tosin ratkesin juomaan pari 2,8 % olutta siivotessani) on tipattomuus hyvä vaihtoehto siinä missä tipallinenkin. Ota tuosta nyt sit selevä...?

Ohari kirjoitti...

Jotenkin hassua on se, että jos joku päättää tarkoituksella olla käyttämättä alkoholia ai kauheeta kokonaiseen kuukauteen, tahojen pitää nähdä siitä tykönään kovasti vaivaa – kun eihän siitä tosiaan ole haittaakaan! Ja tosiaan 2, kuinka kauhistuttava ajatus se nyt sitten (muka) on, että välillä tarkistaa, millaiset ne juomatavat nyt oikeastaan onkaan. Että kaipa sitä hätätilassa voisi olla vaikka ilman alkoholia?

Tietenkin ymmärrän närkästyksen silloin jos tammikuutipaton käy huutamaan pää punaisena muille, että niidenkin täytyy olla tipattomia. Semmoinen on ikävää. Nyt vaan huutosuunta näyttää olevan toiseen suuntaan, ja se tuntuu kyllä vähän omituiselta :-)

sir Ola kirjoitti...

Mää ajattelin viettää savuttoman tammikuun. Tosin taisin viimeksi kärytellä syyskuussa, mutta kuiteskii. Tammikuu on ollut toistaiseksi tipatonkin, mutta pelkään pahoin, että tulevana viikonloppuna pidettävät häät (ei omat, kiitos kysymästä) katkaisevat kamelin selän. Eihän sitä voi olla itse ottamatta, kun kuitenkin sulhaselle pitää morsiamen selän takana tarjota taskumatista.

Zepa kirjoitti...

Sä oot vain keski-ikäinen, ei siinä muuta.

Ohari kirjoitti...

Ola, miten mulla ei ole muistikuvaa sun sauhuilusta? Ai joo, paitsi onhan! Pikkusikareista on. Hyvä sua, älä kärytä, tammikuussaKAAN! Ja katokin, ettet livahda naimisiin ilmoittamatta (eipä kestä). Häät on kyllä semmoinen tilaisuus, että saattaa siinä ratketa jopa he, joilla on rautakanki siellä niin, saati lupsakammat. Lottovoitto tai reissu ulkomaahan saattaisivat mulle olla sellaisia myös. Ei sitä nyt verenhehku silmissä ja pyhät puukuulat mielessä tarvii tipaton olla.

Zepa, joo. Täytyy kyllä tosiaan huomata se, että elämisentahti on huomattavasti kiivastunut niistä ajoista, kun neitilapset olivat kotona vielä ja oli semmoista tasaista ja rauhallista. Nyt on jatkuvasti jotain rientoa yms. yms. johon tietysti usein liittyy ulkona hulmuaminen. Joulukuussa sitä on tavallistakin enemmän (miten, en pysty selittämään, ehkä aika menee silloin poimuille); tammikuu taas noin periaatteessa on aika hiljainen kuu (muutamalle kiinnostavalle menolle olenkin sanonut ei), ja on hyvä kiskaista vähän henkeä. En tiiä sitten, että jos suunta on jatkuva, niin kuinka siellä vanhainkodissa ehtii sitten käydä nukkumassa edes.

Zepa kirjoitti...

Mulla toimi näköjään se, että marraskuu on selkee karenssi, siihen ei mitään. Sitten jaksaa hulmta joulukuussa, ja kohta tammiskuussa kaikki onkin taas köyhiä ja laihiksella = ei isompia ohjelmanumeroita.

Ja sitten tuleekin kevät ja valoa ja jaksaa taas mitä vaan (paitsi ne jotka ei tykkää keväästä, hähä...).

Ohari kirjoitti...

Zepa, sulla on siis jopa kaksi tipatonta kuuta vuodessa! Aika ikstriimiä :-)