torstai 17. tammikuuta 2013

Käsisäätöventtiili

Ihanaa kun on oma blogi: voi valittaa niin paljon kuin haluaa, eikä kukaan kuul voi estää. Terveisiä sairastuvalta!

Aina silloin tällöin, harvemmin kuin kerran vuodessa, ajan niskani hulluuden partaalle. Siinä vaiheessa ei auta enää liikunta eikä hieronta, ja olenkin varautunut tilanteeseen haalimalla lääkekaappiin jo etukäteen Sirdalud-pillereitä. Niitä kun nakkelee parina päivänä särkylääkkeen kera ja siitä kun taas vetreytyy säryttömäksi, muistaa pitkään tai ainakin noin vuoden, miksi kannattaa vähän heilutella käsiä joskus.

Nyt olen poikkeuksellisesti ja ensimmäistä kertaa ajanut niskan sijaan (tai ehkä lisäksi) kurjaan kuntoon käteni. Särkee ranteesta, särkee käsivarresta, särkee olkapäästä, särkee käden jokaisesta kiinnityskohdasta. Särkee jostain syvältä niin, että tekisi mieli heittää koko käsi kaatopaikalle ja hakea K-kaupasta uusi*.

Arvelen, että olen paitsi ihan liikaa nyhjöttänyt pöytäkoneella myös ihan, ihan liikaa vielä lisäksi joutessani pelannut ja selanut puhelinta. Etusormi on aina sojossa ja ärtyy kai sitä käsi vähemmästäkin.

* * *

Ajattelinko siinä sitten, että maksimoidaanpa kurjuus saman tien, vai mitä ajattelin? Kukaan ei tiedä, en edes minä itse, miksi  oi miksi  tein niitä askelkyykkyjä. Niin monta, tai yhtään.

Tietääkö kukaan, miksi särkylääke ja lihasrelaksantti eivät näytä tehoavan persuslihaksiin?

* * *

Täällä minä nyt sitten retkotan sohvalla toista päivää joka puolelta särkevänä ja arvioin, että lukisin vähän opintoihin liittyvää kirjallisuutta, ettei ihan menisi käsille koko homma. Viimeistään puoli tuntia sen jälkeen, kun olen nakannut rentoutuspillerin naamaani, totean, että ei edes selkeäsanainen Kaisa Häkkinen onnistu keskittämään ajatuksiani, niinpä siirryn ruotsalaisangstin, jonka ääreen nukahdan ja herään tunnin päästä krapulassa.

* * *

Pitää valittaa nyt äkkiä, koska olen päättänyt, että huomenna tämä kaikki on jo ohi.

* * *
*) Suosittelin kuulemma tällaista järjestelyä isälleni, että päästäisiin eroon tyhmästä äidistä. Vuosi oli arvatenkin 1970, kun vielä T-Rex käyskenteli tukka hulmuten Amurin kaduilla.

3 kommenttia:

Neo kirjoitti...

Persuslihaksiin ei auta yhtään mikään. Syytä sille en tiedä. Sama juttu, jos homma menee reisille. Mikään droppi ei ole tarpeeksi vahva, että kipu häviäisi.

Krapulasta tai siis sitä edeltävästä tilasta olen silti hiukan kade. Etenkin siksi, että mulla ei ole edes mitään hyvää tekosyytä, miksi opintoihin liittyvän kirjallisuuden lukeminen ei edisty.

Tiina kirjoitti...

Askelkyykyt on saatanasta. Siksi niiden aiheuttamiin kipuihin ei auta mikään.

Jotenkin jäin miettimään Marc Bolania käyskentelemässä tukka hulmuten Amurin kaduilla. Harmi, etten ollut silloin vielä syntynyt.

Ohari kirjoitti...

Arvasin, että jotain paholaismaista niissä on! Arvasin! Tehdessä ajattelin, että meneeköhän tämä nyt edes sinnepäin oikein, kun ei kauheasti tunnu missään. Jee, jee. Kyllä meni.

Harmittaa, että vieläkin pitäisi oikeastaan valittaa. En valita. Olkoon, särkeköön (käsi siis, persus alkaa olla oma jo).

Neo, aina voi siirtää vastuun toisaalle ja sanoa, että paskaa opintokirjallisuutta, kuka näitä kirjoittaa, eihän tätä jaksa kukaa^krrroooh.

Tiina, jäin vähän jumiin itsekin siihen mielikuvaan. Ei paha.