torstai 21. maaliskuuta 2013

Oletko sinä nuhteeton vanhempi?

Matti Apunen, tuo viisaiden ajatusten ilmeisen ehtymätön lähde, esitti kolumnissaan Helsingin Sanomissa 19.3., että ihmiset saisivat itse huolehtia lapsistaan loma-ajat sen sijaan, että jättävät jälkikasvunsa yhteiskunnan vastuulle ja hilppaisevat etelään allasbileisiin. Apunen kyllä ystävällisesti huomautti, että valtaosa vanhemmista on nuhteettomia, eikä heidän tarvitse loukkaantua. Implisiittisesti ilmaan jäi kuitenkin leijumaan rikinkatku: MUTTA TE RUOJAT, JOTKA ETTE OLE, NÄRKÄSTYKÄÄ, JA NÄRKÄSTYKÄÄ SYVÄSTI.

Asiahan ei minulle enää kuulu, koska omat lapseni ovat jo aikuistuneet, mutta se ei tietenkään estä minua ilmaisemasta asiantuntevaa kantaani, aivan kuin se ei estänyt Apustakaan. Oman punaposkisen touhotuksensa voi aina kätevästi kietoa yhteiskunnasta huolestumisen lämpimään vällyyn.

Pari seikkaa tässä nimittäin nyt minua kaihertaa, ja aion jakaa ne kanssanne, vaikka en ole närkästynyt, loukkaantunut, vihainen tai muutenkaan minkään erityisen tunteen vallassa.* Apusen sanomisiin on oikeastaan turha takertua, ne kun kaikella ystävyydellä arvioiden ovat mitä ovat, mutta koska ne ovat herättäneet keskustelua, söhäisenpä minäkin.

* * *

Apunen päättelee, että yllättävän monet vanhemmat suhtautuvat lapseensa kuin häiriötekijään, mitä on aika vaikea sulattaa. Jutussa toki tarjotaan perusteluja väitteelle, mutta kuten ilmi kävi, ne ovat perusteettomia tilastollisesti (Lohja vastaa Apusen väitteeseen: ’Yksikään Lohjan päivähoitolapsi ei ollut viime vuonna ilman lomaa’) ja laadullisestikin hiukan epäilen Apusen sanoja. Jos itse on kokenut lapsensa häiriöksi, ei se välttämättä tarkoita, että muutkin, yllättävän monet, vanhemmat kokisivat samoin. Tavallisten ihmisten oikeassa todellisuudessa voi olla kyse jostain muusta kuin mukavuudenhalusta tai vanhempien riehakkaista allasbileistä, vaikka Apunen kätevästi heittääkin sellaiset aktiviteetit syyksi päivähoidontarpeeseen, työnteon lisäksi.

* * *

Oletetaan nyt kuitenkin perhe, jossa vanhemmat eivät halua viettää aikaa lapsensa kanssa vaan nakkaavat  tämän päivähoitoon lomillakin, matkalla allaskemuihin. Oletetaan lisää, että subjektiivinen päivähoito-oikeus poistetaan ja vanhemmat pakotetaan hoitamaan lastaan vastoin tahtoaan. Kuinka käy?

Päivähoidon tehtävä ei tietenkään ole ottaa koppia niistä lapsista, jotka ovat lastensuojelun tarpeessa, mutta ehdotan kuitenkin, että tätä sumaa aletaan purkaa jostain muusta päästä kuin pakottamalla lapset päivähoidosta kotiin. On aika ilmiselvää, että perheissä tilanne pitäisi olla sellainen, että vanhemmat jaksavat ja haluavat viettää aikaa lastensa kanssa. Jaksamista ja haluamista ei saada aikaiseksi komentamalla, määräämällä saati pakottamalla. Vaikka olisihan se tietenkin kauhean näppärää niin.

Kun nyt kerran alettiin ajatella lapsia, tehdäänpä se sitten kunnolla.

* * *

Kerronpa, yhdeksi esimerkiksi vaihtelevista päivähoitotarpeista, siitä ajasta, kun omat lapseni olivat päiväkodissa, vaikka itse pötköttelin kotona sohvalla, söin suklaata ja luin rakkausromaaneja.

Tyttäret olivat kolmen vuoden molemmin puolin, kun tein pätkätöitä. Työkutsu saattoi tulla edellisiltana, työjakso saattoi kestää parista päivästä viikkoon. Työttömiä päiviä oli välissä joskus enemmän, joskus vähemmän. Joka päivä kuitenkin retuutin pienet lapset hoitoon, koska arvioin vaihtoehdon olevan vielä rankempi: yhtenä päivänä mentäisiin yhteen paikkaan hoitoon, toisena päivänä mentäisiin toiseen. Hoitopaikka, kaverit, hoitajat ja rutiinit vaihtuisivat ehkä joskus, ehkä joka kerran. Päivähoitopaikkaahan ei voi varata, jos sitä ei käytä, ja vastaan on otettava se paikka, mikä sattuu olemaan vapaana. Näin ainakin ennen oli, ja tuskin päivähoitopaikkoja vajaateholla käytetään nytkään. Aikuinen kokee melkoisena stressinä työpaikan vaihdoksen, mutta näiden pienten ipanoiden olisi ehkä sitten pitänyt sopeutua vauhdikkaasti vaihteleviin tilanteeseen suit sait.

Tietenkin, jos ajatellaan päivähoitoa lastensäilytyspaikkana, niin kaipa lastakin voi ajatella säilytettävänä esineenä, jonka voi nakata mihin hyvänsä lokeroon päiväksi. Käytännössä se vaan ei mene niin; jokainen lastansa hoitanut vanhempi tietää, että päivärutiinit ja tutut ihmiset ovat pienelle lapselle maailman tärkeimmät asiat. Jos lapsen säännöllinen päivärutiini jatkuvasti rikotaan, ei siitä hyvä heilu.

Ai niin, ne lomat. Minulla ei tietenkään ollut lomaa, kun ei ollut säännöllistä työtäkään. Lasten isällä oli lomaa, ja silloin lapset olivatkin kotona. Jos yksinhuoltaja on pätkätöissä, perheessä ei ole lomaa. Jos kahden huoltajan perheessä molemmat vanhemmat ovat pätkätöissä, ei perheessä ole lomaa. Häkellyttävä ajatus tässä allasbilehuumassa mietittäväksi.

* * *

Ihannetapauksissa toki nainen pullauttaa lapsen itsestään ulos ilman yhteiskunnan apua, arkiaskareidensa välissä. Purtuaan napanuoran poikki hän menee säännöllisiin päivätöihin, joissa työskentelee kello 8.15–16.00 joka päivä eläkkeensä alkamiseen asti. Paitsi lomilla hän ei työskentele, vaan viettää laatuaikaa 1,7 lapsensa kanssa. Perheen toinen vanhempi, sellainen tietysti ihannetapauksessa oletetaan olevaksi, on kaiken aikaa vakituisessa työsuhteessa.

(Ai niin, ne lomat, nuo laiskottelijoiden ja vellipyllyjen lojumahetket! Siinä olisi taas kirveelläkeskustelun paikka. Ei ennen vaan mitään lomia ollut! Eikä lomarahoja! Eikä mitään! Onnellisia oltiin ennen.)

Yllättävän monen arkitodellisuus poikkeaa tästä aika tavalla.

* * *

Helsingin Sanomat esitti toisenkinlaisen näkemyksen päivähoitokysymykseen 20.3. Hyvä niin. Siinäkin tosin haastateltava arvelee, että kyllä varmaan päivähoitoa väärinkäytetään, vaikka hän ei olekaan kuullut sellaisista tapauksista. Kaikkea muutakin voi helposti arvella ihminen, kun sille päälle sattuu.

* * *

*) Ilmeisen tarpeellinen tekstinselvennys näinä päivinä, kun jokaisesta, anteeksi, yllättävän monesta mielipiteestä ja mielipiteeseen esitetystä vastamielipiteestä vedetään – enkä nyt sano että hätäisiä (mutta ajattelen kyllä) – johtopäätöksiä mielipiteen esittäjän mielialoista.

9 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Allasbileisiin en ole koskaan osallistunut, en lasten päiväkotiuralla enkä sen jälkeenkään. Olen omasta mielestäni ollut esimerkillinen vanhempi, sillä lapseni ovat saaneet viettää kanssani jokaikisen lomani niin talvella kuin kesälläkin. Erityisen ylpeä olen ollut siitä, ettei minun ole koskaan tarvinnut viedä lapsiani päivystävään päiväkotiin heinäkuussa. Sehän olisi ollut kauhistus sekä minulle että lapsilleni, jos he olisivat joutuneet toiselle puolelle kaupunkia ventovieraaseen päiväkotiin ventovieraiden tätien ja lasten sekaan.

Esikoinen oli noin vuoden ikäinen, kun hän aloitti päiväkotiuransa molempien vanhempien keskeneräisten opintojen vuoksi. Ura alkoi vuoden alusta ja jo helmikuussa minulta kyseltiin närkästyneenä, enkö aio pitää lainkaan talvilomaa, kuten muut ihmiset. Olin kovin hämmästynyt tästä, sillä talviloma on tuntematon käsite yliopisto-opinnoissa. Ilmoitin, että loma-aikani sijoittuu pääsiäisen tienoille, niin kuin kaikille muillekin kaltaisilleni. Mietinkin juuri nyt vielä vuosien jälkeen, eikö yliopiston kupeessa olevassa päiväkodissa ollut vielä päästy selville opintoaikatauluista.

Celia kirjoitti...

No niin, tulipa vastattua niin perusteellisesti otsikkosi kysymykseen, että ihan unohtui tekstin ydin. Olen samaa mieltä kanssasi ja ehdottomasti eri mieltä Apusen - kuka hän sitten lieneekin, tarttee varmaan vähän googlettaa - kanssa.

Lapset eivät ole esineitä vaan tuntevia ja ajattelevia ihmisiä. Lapset tarvitsevat elämäänsä jatkuvuutta ja pysyvyyttä, myös päivähoitotilanteissa. Olet tehnyt mielestäni täysin hyväksyttävästi turvatessasi omillesi pysyvän päivähoitopaikan. Lapsiperheiden tilanteet ovat yhtä moninaiset kuin on perheetkin. Ei heitä voi niputtaa yhteen kasaan, vaikka kuinka laiskottaisikin. Apunen suksikoon suohon allasbileineen.

Ohari kirjoitti...

Perheillä on niin kovin erilaisia tilanteita. Luulen, että kaikkien osapuolien mielestä on ok, että lapset ovat hoidossa vanhempien työn tai opiskelun vuoksi. Varmaan suurin osa näkee järkevänä senkin, että lasten elämässä on pysyvyys vanhempien vaihtelevista töistä huolimatta, ja päivähoitohan auttaa siinä hienosti.

Minusta oikeastaan kaiken takana oleva pääpointti – kun pudotellaan allasbileet ja lomailut retoriikasta – on se, haluavatko vanhemmat olla lastensa kanssa ja jos eivät halua, mitä asialle pitäisi tehdä. Apusen pointti on, että veroeuroja pitää säästää, vanhemmat eivät saa lorvailla ja kasvatuttaa lapsiaan toisilla. Minä vaan ihmettelen, että jos vanhemmat haluavat kasvatuttaa lapsensa toisilla, Apusen kiukuttelusta ja kustannuksista huolimatta, millä ihmeen konstilla vanhemmat saisi motivoitua olemaan lastensa kanssa. Miten lapsi voi sellaisten vanhempien kanssa, jotka eivät häntä halua? Siinä vaiheessa, kun ipana on maailmassa ja sen pitäisi elää ja kasvaa, on ihan turha – lapsen kannalta – kenenkään enää sanoa, että mitä menitte vääntämään mukulan ja koska menitte, hoidatte sen nyt. Jos ihminen on siinä tilassa, että hän ei välitä lapsestaan, hän ei välitä lapsestaan. Kieltämällä tällaiselta perheeltä päivähoito viedään pahimmassa tapauksessa se viimeinen paikka, jossa lapsella on kontakti kodin ulkopuolelle ja mahdollisuus saada hoitoa (ja apua).

Olipa sattuma! Juuri kun olen kirjoittamassa tätä, Celia, sinä lisäkommentoit :-)

Ohari kirjoitti...

Ai niin, otsikon kysymys oli enemmän kuin mitään muuta ivallinen heitto Apusen siihen huomautukseen, jossa hän toteaa suurimman osan olevan nuhteettomia. Se oli jotenkin niin vanhanaikaisen ja juhlallisen koominen, etten päässyt ohi, vaikka yritinhän toki.

Celia kirjoitti...

En minäkään päässyt kysymyksen ohi, vaikka kuinka yritin. ;D

Olen jälleen niin samaa mieltä kanssasi, ettei vanhempien motiivia olla lastensa kanssa kasvateta sanktioilla vaan jollakin muulla tavalla, joka näyttää olevan Apusen ulottumattomissa. Ongelma on ollut ikiaikainen, ja olisin iloisesti yllättynyt, mikäli se pystyttäisiin ratkaisemaan elinaikanani jollakin inhimillisellä tavalla. Ennen vanhaan lasta pidettiin aikuisena ja naimakelpoisena sen jälkeen, kun hän oli käynyt ripillä. Ehkä tätä ajatusta voisi jatkojalostaa. Miten olisi ihmissuhdekurssi, jossa voisi oppia parisuhdetaitojen lisäksi vastuullisen vanhemmuuden alkeita.

/mek kirjoitti...

Itse haluaisin esittää, että Apusten pitäisi laittaa lääkitys kuntoon sillä onhan se nyt aika noloa antaa toisen hortoilla ympäri katuja ja intternettejä täysin ulkona kuvioista.

Vaan olihan harhautus toki hieno ja sai mielenkiinnon Suomen ulkomaille jakamista miljardeista johonkin ihan muualle.

Ja vastauksena kysymykseen, tottahan toki. Olen sen lisäksi loistava aviomies, kekseliäs ja kestävä rakastaja, uuttera ja innovatiivinen työntekijä, ammattitason urheilija sekä gourmee-kokki. Lounastauot käytän rakentamalla maailmanrauhaa ja yhtenäisyysteoriaa, kun kuitenkin meinasit kysyä.

Ohari kirjoitti...

/mek, kyllähän tuommoisilla heitoilla tosiaan kivasti saadaan katse kääntymään vaikkapa yritystuista ja – niin kuin Apunen aika suoraan jopa kolumnissaan sanoikin – monenlaisista himashässäköistä taas niihin, jotka ovat helpoiten potkittavissa. Apunen tuntuu huutelevan niin perstuntumalla, niin irti todellisuudesta, että tosiaan mielessä joskus käy, miten mahtaa olla lääkityksen laita. Tämähän on se ystävällisempi ajatus. Ilkeämmän tulkinnan mukaan provosointi on ihan tarkoituksellista.

Joskus vähän hämmentää, että ihmiset tuntuvat kauhean mielellään lähtevän tällaisiin sotiin toisiaan vastaan. Mutta kun saadaan yksi kitkuttelijaryhmä räyhäämään toiselle, unohtuu siinä kauhean kivasti tietysti, missä ne suuret rahat virtaavat.

Tämä juttu EK:n hämäysliikkeistä ei varmaankaan ole herättänyt yhtä suuria tunteita saati mielenkiintoa kuin päivähoitoheitto. Ja kyllähän sen ymmärtääkin. Tavallisen ihmisen arkea niin kovin vähän koskettaa yritystuet, yhteisöverot ja miljardit.

Apunen jatkaa jaaritustaan vielä. Haastattelussa 21.3. hän sanoo kauniisti: "Kirjoitin kolumnin lapsen edun näkökulmasta. Perhe on ydin ja ensisijainen voima yhteiskunnassa. Ei ole lapsen etu, jos hän pääsee hyvin harvoin pois päiväkotihoidosta."

Ihmettelenkö vielä kerran, että miten voi olla lapsen etu "päästä pois" päivähoidosta kotiin, jonne häntä ei haluta? Ihmettelen.

Ja kommenttina kysymykseen: tottakai olet! Minä olen paitsi nuhteeton vanhempi, myös suoraselkäinen nainen, joka ei sekoile, EI, vaan sheikkaa. Enkä ole kuullutkaan Ankkulista. Me ollaan sankareita kaikki.

sir Ola kirjoitti...

Mullahan ei siis tota noin nuita lapsia ole, tai ainakaan ei oo tullu isänpäiväkortteja. Tavallisesti juotettavalta taholta olen kuitenkin kuullut, että sellainen, jolla on, saa aina palautetta, mikäli erehtyy kersaansa tavallista aiemmin päiväkodista noutamaan, että mitäs täällä vielä notkut, mulla on leikit kesken.

Noin muutenhan tämä kovasti Juhana Vartiaisen verbaalisia pamfletteja muistuttava palopuhe on vain yksi datapiste siinä suuressa illuusioiden jatkumossa, jonka mukaan meillä täällä Suomessa perheissä molemmat vanhemmat ensinnäkin ovat olemassa ja toisekseen käyvät siellä vakituisessa ja vakituisuuden myötä turvatussa työpaikassa nine to five sorvaamassa pylpyröitä ammattiliiton jäsenyyden myötä saavutetuista eduista nauttien, paitsi milloin allasbileilevät sen pari viikkoa Lanzarotella. Niin, ja tietenkin ovat myös eri sukupuolta, sus siunakkoon.

Ohari kirjoitti...

Lasten päivähoitoviihtyvyydestä on samanlaisia kokemuksia kuin, Ola, sun juotettavalla kaverillasi: lapset eivät kokeneet päiväkotia rangaistuslaitoksena vaan menivät sinne mielellään ja joskus kotiinlähdöstä joutui tosiaan neuvottelemaan kirein äänenpainoin (NYT SITTEN!)

En tiedä, kuinka yleistä on, että perheessä on äiti, isä, 1,7 lasta, se on vieläpä ensimmäisessä kokoonpanossaan ja vanhemmat käyvät säännöllisissä päivätöissä. Kun ympärille katselee, sellaisia perheitä tuntuu olevan kovin vähän, selvästi vähemmistö. On kuitenkin varmaan niin, että sitä vaan tulee kuljeksittua kaikenmaailman rupusakissa, kun todellisuudessa täällä eletään vielä 70-luvun painajäÄH idyllissä.

Juhana Vartiaisesta en osaa sanoa mitään, ja kerrankin olen sitten hiljaa siitä, mistä ei voi puhua.