keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Mommie, dearest

Terveisiä kirjastosta! Olen palauttamassa lähdekirjallisuutta, ja vaikka usein olen sekaisin kuin jokin asia, joka on sekaisin, ja pihalla kuin jokin asia, joka on pihalla, harvoin olen ihan näin ristiriitaisin tuntein liikkeellä.

* * *

Gradu on painossa. Haluaisin kuvitella, että siellä painokoneet jyskyttävät, painaja pyyhkii hikeä otsaltaan ja heiluttelee toisessa kädessään suurta avainta, kun minä ryntään poplari liehuen paikalle

PAINOKONEET SEIS!

mutta ymmärrän toki, miten älytön kuvitelma se on. Gradua tuskin painetaan -- eiköhän se vain tulosteta on demand -- eikä minulla ole poplariakaan. Pitkä harmaa villatakin roikko on vain, se sama, jota etsittiin pari kesää sitten ympäri Tamperetta ja joka löytyi lopulta Konttorista. Eikä minulla ole oikeastaan mitään syytä keskeyttää painamista.

Nyt se on tehty.

* * *

Nyt se on tehty ja kypsyyskoe on sovittu perjantaiksi. Hieno systeemi on kypsyyskoe: oma gradu pitää tenttiä, mikä on pelkästään järkevää. Minä ainakin olin kirjoitusprosessin ajan niin känn sekai ÄH. Hyvä se on, että katsotaan, onko tuo ollut edes tajuissaan kirjoittaessaan. Tai paikalla.

Olin muuten sekä että, tajuissani ja paikalla, mutta mitä minä siihen kirjoitin? Yli sata sivua ja liitteet, mitä?

* * *

Aloitin opiskelun 2001 menemällä etälukioon, kun ahisti. Opiskelu oli ihanaa ja auttoi ahistukseen. Etälukion jälkeen vetkuttelin vuoden pääsykoekirjan kanssa, ja ahisti. Pääsin yliopistoon, oli kiire mutta ei ahistanut. Nyt taas voi alkaa ahistaa, vaikka olen juurta jaksain selittänyt itselleni, että nyt voin tehdä ihan mitä vain. Ihan!

Olen jättänyt ihan mitä vain! -kannustukseksi selaimen välilehdelle auki nypläysyhdistyksen sivun -- ja nyt jos siellä joku tirskuu, niin hyytyköön hänen hymynsä välittömästi. Minussa asuu pikkuinen nyplääjämummu, eikä edes niin kovin pikkuinen ja piilossa sisällä vaan retkottelee ihan rehvakkaasti tuossa pintapuolella. Jos nyplääjämummu ei opiskele, voi hän hurahtaa nypläykseen! Minä alan nyplätä. Ja opiskella ranskaa. Ja kuntoilla, lukea kaikkea kivaa, kaunistua ja tulla paremmaksi ihmiseksi. Ihan mitä vain!

Jo on ihme, jos ei taas kohta ahista.

* * *

Olen viihtynyt Alma materin helmoissa hyvin, liian hyvin. Minä jään kaipaamaan sitä niin kuin hankalaa ja vaativaa vanhempaa kaivataan: vähän hapuilevana ja hortoilevana, periaatteessa helpottuneena, että ote viimein kirposi, mutta käytännössä varmaan vain kaipaan.

* * *

Kaikki tämä sillä edellytyksellä, että gradu tulee hyväksytyksi ja pääsen kypsyyskokeestakin läpi. Kaikkihan voi vielä mennä ihan mönkään ja hups olen taas äiskän hoivissa.

* * *

Palautin kyllä ne kirjat jo.

14 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Pelottava ajatus, että olisin itse jo tuossa vaiheessa. En ole vielä valmis lennähtämään pois turvallisesta pesästä!

Elän muuten semmoisessa harhakuvitelmassa, ettei mun tarvitsisi kirjoittaa kypsäriä, kun kirjoitin sen jo aikanaan kandin työstä. Saattaa olla, että tämä luuloni osoittautuu karmivalla tavalla virheelliseksi.

Tsemppiä gradun hyväksymiselle ja kypsärille ja tulevalle nyplääjämummon uralle!

Ohari kirjoitti...

Tiina, kiitos, kiitos ja kiitos! Onhan tämä nyt vähän, tämmöistä. En nyt mitenkään riemuissani ole, toisaalta. Toisaalta olen, tai ainakin helpottunut. Pöllämystynyt. Öh.

Harhakuvitelma sulla tosiaan on. Kypsärin olen minäkin kandista kirjoittanut, ja kohta kirjoitan gradusta toisen. Kyllä se sullekin eteen lankeaa, kannattaa alkaa zempata siihen nyt vain tarmolla. Graduhan ei ole sen rinnalla mitään :-)

Ohari kirjoitti...

Muuten. Se on: mum-mu. Mum-mU. U!

/mek kirjoitti...

Ensiksi tärkeimmät; se todellakin on mummU.

Sitten onnea ja turpiin, eli jatko-opiskelijaksi vaan. Sama asia.

Ohari kirjoitti...

Niin sitä paitsi! (Tämä koskien mummUa.)

Haha. Hahhaha! Anoppi tässä kyseli, että mitäs sää sitten alat opiskeleen. Sanoin sille, että jos ikinä tapaatte minut vielä opiskelua harkittemasta, lyökää päähän, ja lujaa.

Tosin Toi, joka seurasi ihan vierestä sekä kandin että gradun valmistumista, arvioi, että nyt Se kyllä tekee semmoista, mistä Se oikeesti tykkää. Tosin 2, ehkä Toi sai semmoisen käsityksen, kun kerrankin olin hiljaa aika pitkiäkin aikoja (kiroilua ja universumin sättimistä muutamia kertoja tunnissa ei lasketa).

Eevertti kirjoitti...

Upeeta ja mahtavaa Ohari :) Sä olet sankari!

Vielä sun pitää pikkuisen hypistellä sitä arvosteltua ja painettua gradua. Ja vähän salaa ylpeänä muka hämmästellä, että olenko oikeasti minä osannut noinkin sanoa.

Sitten se on ohi, ja eikun kohti uusia haasteita.

Tiina kirjoitti...

Pahoittelen virheellistä ootani.

Siis jostain syystä proffaa kiinnosti olenko mä kirjoittanut kypsärin jo siitä kandin hommelista, joten mä ihan villisti oletin, että sille riittää se. Mutta olishan se aika epäloogista.

Tiina kirjoitti...

"Opiskelijan ei tarvitse osoittaa suomen tai ruotsin kielen taitoa samalla kielellä suoritettavaa pro gradu -tutkielmaa varten annettavassa kypsyysnäytteessä, jos hän on osoittanut kielitaitonsa alempaa kandidaatintutkintoa varten antamassaan kypsyysnäytteessä. Tällöin kypsyysnäytteessä osoitetaan perehtyneisyys tutkielman aihepiiriin."

Ah, no okei. Saan siis kirjoittaa vaikka miten paskaa kieltä, kunhan tiedän mistä olen kirjoittanut.

Zepa kirjoitti...

Suonette että onnittelen.

Ja sitten se tärkee: valmistujaisbileet? Mehän käytiin sun ylppäreissäkin, enkä oo käynyt Tampesterissa vuoteen. Meillä on siis jo kokemusta sun juhlistamisesta! Ois aika taas ruveta siihen suuntaan!

Ohari kirjoitti...

Eetvartti, hihi. Joo!

Tiina, aika mahdoton on arvailla, mitä proffa sillä tiedolla teki :-)

Zepa, suonenhan toki, joskin pyydän kuitenkin pihtaamaan siiheksi, kun < draamallisella, väpäjävällä äänellä > kaikki on ohi.< / d, v ä>

Juhlia on kyselty jo toisaalta ja kolmanneeltakin. Hmm. Periaatteessa suhtaudun ajatukseen vähän nihkeästi, mutta. JA porukassahan olisi toinenkin just samanmoinen juhlakalu... olisi kyllä niin ihanaismahtavaa saada koko leidilauma taas kasaan, kaikki viisi vihittyä. Niisks. Onnistuisikohan semmoinen mitenkään?

Sun äitis kirjoitti...

Onneksolkoon!
Niin ne vuodet vierii, ihan just vasta luin blogimerkinnän, jossa kerroit paksun hyväksymiskuoren saapumisesta! Elävästi on jäänyt mieleen opiskelun ja talviautoilun yhdistämishaasteet. Ja jokunen muukin opiskelua liipannut kirjoituksesi. Rentoutunutta kesää!

t. Sä, jolla tutkielman kirjoitus edelleen pahasti vaiheessa, vaikka töihin paluu jo vaanii nurkan takana

Ohari kirjoitti...

Äitis, kiitos! Ja tosiaan, ihan vastahan se oli, kun palasin kesälomalta töihin kauhean kokoinen miesgenitaali otsassa, ja sitten tulikin yllättäen paksu kirjekuori ja kaikki asiat mullistuivat perusteellisesti niin, että huimasi. Siitä tulee kohta kahdeksan vuotta (kyllä, 8). Mistä tajuankin, että onpas meillä bloggaajilla ja joillain kommentoijillakin aika pitkä suhde takanamme.

Olen aika järkyttynyt, että siitä on JO kahdeksan vuotta. 8.

8.

No mutta. Paljon zemii Äiskälle (aahaha, universumilla ehkä ritsahti otsasuonet nyt) tutkielman kirjoittamiseen. Lisäksi SÄ:lle zeniä, leppoisaa flow'ta ja innostusta!

Ola kirjoitti...

Onnea vain opinnäytteen valmistumisesta, satun tietämään, miten vapauttavasta tunteesta on kyse. Mikähän mahtoi olla gradun otsikko? Saako veikata? Veikkaan silti: "Aggressiivin -ttu ja -tana -päätteiden käyttö Pirkanmaan murteissa" tjsp. kenties?

Ohari kirjoitti...

Ola, kiitos, kiitos! Tjsp.

Hakkaan lipastomeilin päivitänappia tauotta: koska se lausunto OIKEIN TULEE? Mitä jos ne hylkää sen ja joudun vielä vääntymään solmulle tässä hommassa? Äh. ÄH!