torstai 8. elokuuta 2013

Masentunut ameeba

Kaverini oli linkannut otsikon kappaleen Facebookin. Nimi herätti etäisen mielenkiinnon, mutta ei niin paljon, että olisin jaksanut kuunnella saati etsiskellä sanoitusta ja edelleen merkitystä. Vaikka internetissähän on ihan kaikki.

* * *

Olen kummallisen väsähtänyt, se on selvä. En minä lie masentunut tai sellaista, etäisen välinpitämätön vain. Kelluskelen, kun en näköjään uppoa.

* * *

Onko tuo toisaalta ihme. Viime vuodet, vuodesta 2001 asti, ovat olleet lentoa. Mutta kolmannekseeltaan, tai kuka näitä laskee, kenellä ne eivät ole sitä? En minä tässä nyt mitenkään kohtuuttomilla ole ollut. Väsymystä pukkaa varmaan siksi, että yksi jakso voisi olla takana ja toinen alussa, mutta, mutta ja mutta. Leipä ei lopu juuri näihin näppeihin, mutta paljon yli sen ei jää. Eikä tarvitsekaan.

Isompia rahoja en ehkä jaksa juosta kiinni, ja vähän turhautunut olen siihen, mitä pitäisi. Ja mitä haluaisin.

* * *

Pitäisi saada lottovoitto, että voisi elää hiljaista, ekologista mutta mielekästä ja mielenkiintoista elämää. Ryhtyä hipiksi, syödä luomuruokaa, mennä joskus hitaasti matkaten Goalle ja antaa niille rahoja.

Typotan muuten jatkuvasti mielenkiintoisen mielenkiitoiseksi. Korjasin, vaikka olisi se voinut olla niinkin. Kiito ja kiinto tässä yhteydessä kummasti, vaikka vastakkaisina, menevät yhteen.

* * *

Isän muisti hajoaa päivä päivältä pienempiin. Odotellaan, mitä näytepalasta selviää: onko kurkusta löydetty kasvain hyvän- vai niin kuin lääkäri alustavasti arveli pahanlaatuinen. Mietin, pitääkö aina isän kanssa jutellessa tuottaa pettymys. Sinä olet maakunnan terveyskeskuksen vuodeosastolla, et lähibaarissa, et kotona, et töissä, et kaupungilla. Joka kerran se häkellys ja joskus päivästä riippuen järkytys, niinkö? Onko totuudessa mitään järkevää saati inhimillistä? Aika liikuttavaa on se, että isä on edelleen mielestään naimisissa äitini kanssa. Avioliitto kuitenkin kesti 13 vuotta ja avioerosta on 32 vuotta aikaa. Kolme naista käy, kulkee ja pannaan vastuuseen isän puheissa: äiti, vaimo, tytär. Mummu, äiti, minä.

* * *

Hain järjelliselle kurssille, toivottavasti pääsen. Ja toivottavasti se on hyvä kurssi, kun sinne pääsen.

(Kaikkiin hakemiinsa juttuihin pitää suhtautua toteutuneina, kunnes toisin todistetaan. Ettäs tiedätte!)

Olen minä myös CV:tä viilannut ja hakemuksia, ennen lähettämistä, terävöittänyt ja tiivistänyt.

* * *

Olen ehkä väsähtänyt ja tarmoton, mutta olen sitä tavanomaisella tarmolla kuitenkin.

* * *

Miten voi olla, sitä paitsi, niin vaikeaa hakea minut täältä kotoa töihin kertomaan ihmisille, miksi ei voi yhtiön virallisissa tiedotteissa, mainonnassa, nettisivuilla, ulkopuolelle menevissä sähköposteissa eikä mielellään ylipäätään missään, edes sisäisessä viestinnässä, sanoa: Elikkäs justiin HAKIESSAAN KURSSILLE, TOISSAPÄIVÄNÄ OHARI JUURI TYHMÄSTI EHKÄ VAAN OSOTTI, että 7-vuoden opiskelu Yliopistossa saa aikaan lähinä aivo-vaurion.

* * *

Isoissa firmoissa kaikki jätetään mainostoimiston tai -osaston hoidettavaksi. Ne keskittyvät siihen, mikä on jännää, hauskaa ja nättiä. Tuloksena tulee Minun Soneraa ja Minun Sarjatonta.

* * *

Kaikenlaista sitä miettii, kun sille päälle sattuu.

Eikä malta olla sanomatta, että kyllä tästä. Tämä. Voi tulla myös Voi Minun Tavatonta.

5 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Sulla on Maisteri Krapula. Sori, Mun Maisteri Krapula. Sitä voi tietysti lykätä pomppaamalla jatko-opiskelijaksi, mutta kuten kaikki krapulat kyllä se silti joskus vastaan tulee.

Hyvät uutiset on ettei siihen kuole. Huonot uutiset on ettei siihen kuole.

Maketsu kirjoitti...

Juuri näin! Pitäisi saada lottovoitto, että pystyisi "heittäytymään" siihen Flow. Olisihan se kiva löytää itsensä ja antautua unelmille. Mutta raha on se, mikä loppujenlopuksi puhuu ja vaikuttaa. Valitettavaa, mutta totta.

Sie oot niin ihanasti aito ja sekaisin, kun pohdiskelet noin syvästi. Mutta mielestäni asenne on hyvinkin kohdallaan. Pidä toi tyyli!

Ohari kirjoitti...

Hei, hitto, /mek. Mullahan on Maisteri Krapula! Mitvit, miten en sitä itse tajunnut, vaikka olenhan akateemisesti koulutettu? (– tähän kohtaan kartseesti röhöhöhönaurua –) (röyhtäys) (ja pahoittelut). Niin se varmaan tosiaan on. Itku pitkästä ilosta, pieru kauan nauramasta ja hirvee krapula opiskelusta. Olisinpa tämän tiennyt, niin – olisin varmaan varannut lieventävää. Ja hei, mullahan onkin, ainakin yksi ranskan kirja tuolla jemmassa, että sitten kun. Parfait!

Maketsu, valitettavaa on, mutta niin se vaan menee. En tiedä, onko se missään päin maailmaa helpompaa, mutta ainakin täällä kartseessa pakkasessa tulee realiteetit vetävän käteen aika pian. Jossain on asuttava eikä panaanit putoa puusta käteen. Ei ehkä muuallakaan maailmassa, vaikka katkeruuksissaan joskus mielellään sellaisiakin ajatuksia hellii. Kiitoksia asennekannustuksista! Tuli tarpeeseen. Mielummin olen ihaanasti sekaisin kuin kauhusta kakka jäykkänä tai toisaalta sitten kovin päämäärätietoinenkaan. Olen mielelläni elämäntapaharhaileva, niin kuin tuolla profiilissa ilmoitan. Son hyvä ja mää.

Lilith kirjoitti...

Minä olen masentunut, minä olen ameeba.
Masentunut ameeba.

Siinäpä sulle, referoituna ne sanat.

Ja tota. Mä ostin Mivitotal Flexiä. Sillä kuulemma piristyy niin, että keula nousee pystyyn ja mopo menee kohta rotkoon.

Ohari kirjoitti...

Lilith, olin varma, että olen sulle jo hihkaissut, mutta ähäp. Ei ole varmuudetkaan nykyään kuin ennen.

Vähän ristiriitaista tietoa tuolla (intternetissä tietysti, siellähän ne kaik on) liikkuu lisävitamiineista, mutta joo. Kyllä määkin yhden vitamiinipuristeen päivässä otan. Ei se ehkä ole jopovitamiini, mutta tyhjää parempi. Elä nyt sinä siellä rotkoon rysäytä sillä Mitvitillä, hyvä ihminen! Ei saa ajaa ilman käsiä eikä laittaa silmiä kiinni!

Palatakseni masentuneeseen ameebaan, luulen, että kun tästä syksy etenee, niin rapulakin hellittää. Syksy on kuitenkin lempparivuodenaika ja aina se vaan kiskaisee ruotoa toiveikkaasti pystyyn – sanottava on nyt äkkiä kuitenkin, että tykkään kesästäkin. (Täpärästi vältin siinä juuri kesäuniversumin koston.)