torstai 23. toukokuuta 2013

Erkin pikakivääri

Tiedättekö, mikä on melkein yhtä ihanaa kuin lähteä matkalle? Se on etukäteiskouhottaa matkasta, joka on tulossa.

Näin siis meillä, jotka matkustelemme vapaaehtoisesti; ne, jotka joutuvat rehaamaan ympäri maailman leivän perässä, eivät varmaan ole yhtä innoissaan lähtemisen ajatuksesta.

* * *

Meillä on lentoliput Budapestiin ja takaisin heinäkuussa. Siellä on juuri silloin kuulemma tukahduttavan kuumaa, mutta toisaalta myös kaveri, joka tarjoaa meille kotimajoitusta ainakin osaksi aikaa. Olen ottanut selville jo, että siellä on ihania ränskiä jazzklubeja, lumoava öinen kaupunki, hyvää ja edukasta viiniä, funiculaire ja pimeitä takseja. Kaikessa on paprikaa.

Kylpylöitäkin on, mutta eivät ne kiinnosta, paprikalla eivätkä ilman.

* * *

Jos en keksi näiksi muutamiksi viikoiksi muuta kouhottamista, saatan innostua vielä kylpylöistäkin.

* * *

Viimeksi olimme reissussa kohta kaksi vuotta sitten, kun pyörähdimme häämatkalle. Kouhotin minä sitäkin etukäteen posket punoittaen, ja hyvin meni se matka, muun muassa juuri siksi.

Minusta on mukavaa ottaa etukäteen selville esimerkiksi kaupungin summittainen kartta, julkinen liikenne, pääkadut, joitain nähtävyyksiä, museoita ja suosittuja ravintoloita. Sitten, kun on siellä, ei tarvitse ihmetellä, että mihkäs nymmentäis, vaan jää aikaa toljotella ympärilleen suu auki.

* * *

Monta kertaa on jäänyt menemättä sinne, minne piti, ihan vaan siksi, että lomalla on erityisen kivaa lorvailla ja sanoa, että paskat me lähdetä tuonne helteeseen jonottamaan, nyt istutaankin varjoon ja otetaan kaljat. Ne nähtävyydet näkee sitten kotona vaikka Google Mapsista. Ollaan nyt kivasti, kun on matka ja loma ja kaikki.

* * *

Onhan se nyt kuitenkin ihan eri asia istua Budapestissa varjossa kaljalla kuin vaikka omalla partsilla, sanoohan sen järkikin.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Mommie, dearest

Terveisiä kirjastosta! Olen palauttamassa lähdekirjallisuutta, ja vaikka usein olen sekaisin kuin jokin asia, joka on sekaisin, ja pihalla kuin jokin asia, joka on pihalla, harvoin olen ihan näin ristiriitaisin tuntein liikkeellä.

* * *

Gradu on painossa. Haluaisin kuvitella, että siellä painokoneet jyskyttävät, painaja pyyhkii hikeä otsaltaan ja heiluttelee toisessa kädessään suurta avainta, kun minä ryntään poplari liehuen paikalle

PAINOKONEET SEIS!

mutta ymmärrän toki, miten älytön kuvitelma se on. Gradua tuskin painetaan -- eiköhän se vain tulosteta on demand -- eikä minulla ole poplariakaan. Pitkä harmaa villatakin roikko on vain, se sama, jota etsittiin pari kesää sitten ympäri Tamperetta ja joka löytyi lopulta Konttorista. Eikä minulla ole oikeastaan mitään syytä keskeyttää painamista.

Nyt se on tehty.

* * *

Nyt se on tehty ja kypsyyskoe on sovittu perjantaiksi. Hieno systeemi on kypsyyskoe: oma gradu pitää tenttiä, mikä on pelkästään järkevää. Minä ainakin olin kirjoitusprosessin ajan niin känn sekai ÄH. Hyvä se on, että katsotaan, onko tuo ollut edes tajuissaan kirjoittaessaan. Tai paikalla.

Olin muuten sekä että, tajuissani ja paikalla, mutta mitä minä siihen kirjoitin? Yli sata sivua ja liitteet, mitä?

* * *

Aloitin opiskelun 2001 menemällä etälukioon, kun ahisti. Opiskelu oli ihanaa ja auttoi ahistukseen. Etälukion jälkeen vetkuttelin vuoden pääsykoekirjan kanssa, ja ahisti. Pääsin yliopistoon, oli kiire mutta ei ahistanut. Nyt taas voi alkaa ahistaa, vaikka olen juurta jaksain selittänyt itselleni, että nyt voin tehdä ihan mitä vain. Ihan!

Olen jättänyt ihan mitä vain! -kannustukseksi selaimen välilehdelle auki nypläysyhdistyksen sivun -- ja nyt jos siellä joku tirskuu, niin hyytyköön hänen hymynsä välittömästi. Minussa asuu pikkuinen nyplääjämummu, eikä edes niin kovin pikkuinen ja piilossa sisällä vaan retkottelee ihan rehvakkaasti tuossa pintapuolella. Jos nyplääjämummu ei opiskele, voi hän hurahtaa nypläykseen! Minä alan nyplätä. Ja opiskella ranskaa. Ja kuntoilla, lukea kaikkea kivaa, kaunistua ja tulla paremmaksi ihmiseksi. Ihan mitä vain!

Jo on ihme, jos ei taas kohta ahista.

* * *

Olen viihtynyt Alma materin helmoissa hyvin, liian hyvin. Minä jään kaipaamaan sitä niin kuin hankalaa ja vaativaa vanhempaa kaivataan: vähän hapuilevana ja hortoilevana, periaatteessa helpottuneena, että ote viimein kirposi, mutta käytännössä varmaan vain kaipaan.

* * *

Kaikki tämä sillä edellytyksellä, että gradu tulee hyväksytyksi ja pääsen kypsyyskokeestakin läpi. Kaikkihan voi vielä mennä ihan mönkään ja hups olen taas äiskän hoivissa.

* * *

Palautin kyllä ne kirjat jo.