perjantai 28. maaliskuuta 2014

Rakas lukija

Olen vähän niin kuin etäisesti mietiskellyt, mitä tekisin tämän blogin kanssa. En osaa oikein vetää linjaa yleisen ja yksityisen välille ja siksi horisen tänne kaikki, mitä mieleen juolahtaa. Ja sitähän juolahtaa. Paitsi viime aikoina ei ole juolahtanut paljon mitään.

On kuitenkin aika selvä, ettei lukijaa voi kiinnostaa kumpikin: sekä henkilökohtainen haircut että yleismaailmallinen mielipide. Ketä ylipäätään kiinnostaa mihinkään puolueeseen sitoutumaton mielipide? Ei pitäisi, ihan silkkaa linjatonta pashaahan se on. Ei politiikka ole henkilökohtaista, eikä hyvät jätkät ja likat aina ole hyvää mieltä. Oharina saatan heittää tosi hyvää juttua muuten, mutta poliittiset mielipiteeni voivat olla perseestä. Sellaista se on. Ja loppujen lopuksi Oharina kirjoitan, mitä kirjoitan, ja tosielämässä pidän pääni kiinni ja etenen niin kuin on linnassa sovittu.

Ei kannata vetäistä kiivaasti henkeä hampaiden välistä. Me kaikki teemme niin, koska maailma pyörii niin. Yleensä henkilökohtaisessa elämässä konsensus on kova juttu.

Kyllähän meistä monet siitä kärsivät silti, tietysti.

* * *

On toki niitä tapauksia, jotka mielestään ovat aina vähän valveutuneempia, koska seuraavat mitä politiikassa tapahtuu, etenkin marginaalissa. He tietävät aina pintaa syvemmältä ja muita paremmin. Monet näistä tekevät töitä ketterästi sille samalle taholle, jota kovasti luokkavihaavat. Jotkut jopa hämmentävän ketterästi: toinen rakentelee innovatiivisia talousjärjestelmiä omistavan luokan tarpeisiin, toinen hoivayksityisyrittää menestyksellisesti kilpailutetulla sosiaalisella kunnallissektorilla, ja kumpaakin kovasti kapitalismi ja yksityistäminen närästää.

Ihanasti kuitenkin he säilyttävät silti kirkkaan otsansa, mistä heitä tavallaan vähän kahdehdin. Onhan hieno taito sulkea silmänsä osittain, ja tämä toimii millä hyvänsä elämänalueella. Opettelen sitä vielä.

Olen usein sanonut ja tässä kohtaa on taas hyvä korostaa:
Tosiasioiden kieltäminen on täydellisen onnellisuuden edellytys.

Mutta se ei ole kauhean hyvä lähtökohta bloggaamiselle.

* * *

Käsi sydämelle, lukijani.

Millaisista jutuista sinä olet pitänyt eniten?

Lopetanko tämän horinan?


Miksi sinä luet Oharin partsia?

* * *

Toivoisin rehellisiä mielipiteitä. Jos mielipide on helpompi jättää täysin anonyyminä, niin kuin usein on, se on erittäin ok. Haista sinä, Ohari, perse, on parempi kuin ei mitään. Nyt sitten, sun vuki:

10 kommenttia:

Sirokko kirjoitti...

Ja miksi ei lukijaa voisi kiinnostaa kumpikin? Kyllä minua ainakin. Ihan sama mistä horiset, se vaikuttaa miten horiset. Aihe kuin aihe kelpaa jos se on mielenkiintoisesti esitetty, ja jokaisen omat mielipiteet on jokaisen omia, ei ne koskaan ole yleispäteviä, sen takia niitä onkin mielenkiintoista lukea kun tuovat ripauksen henkilökohtaisuutta mukaan.
Asiablogit onkin sitten jo toinen juttu, kirjoittajan pitää valita kohdelukijat ja lukijan puolestaan pitää valita se itseä kiinnostava asia.

Anonyymi kirjoitti...

No kyllä minua kiinnostavat aina eniten henkilökohtaiset ja yksityiset asiat, jotenkin saan niistä enemmän kuin jostain yleisistä asioista. Niistá aina voi lukea noista muista julkisemmista tiedotusvälineistäkin. Mutta pääasia olisi se ettet nyt kumminkaan lopettaisi kokonaan please.

Zepa kirjoitti...

Kaikki kiinnostaa kunhan se on sun kirjoittamaa. Tykkään päästäsi ja kirjoittavista sormistasi. Ann männä vaan. Et lopeta.

Tiina kirjoitti...

Kyllä muakin kiinnostaa kumpikin, mutta totta kai haircut on aina hauskempaa kuin jotkut painavat yhteiskunnalliset paatokset.

Mun mielestä blogissa on parasta, kun sille ei määritä mitään linjaa, vaan antaa tulla mitä näppikseltä milloinkiin haluaa eetteriin tupsahtaa. Mitä välii.

Ei, emme halua eroon.

Jenny kirjoitti...

Muru. Mä komppaan Zepaa. Jatka.

Ohari kirjoitti...

Hei, kerrankin internet vastaa, kun sille huutaa! Kiitos, tyypit. En tiedä, miksi mua niin kovasti häiritsee se, etten osaa vetäistä mitään linjaa. Ehkä jotenkin koen, että kun välillä höpsöilen henkilökohtaisia, ei muilla sanomisillani ole painoarvoa, tai toisinpäin, kun välillä innostun tuuppaamaan yhteiskunnallista paatosta, on pakko olla rautakanki persiessä muunkin aikaa. Äh. ÄH! En nyt meinaa kuitenkaan tehdä mitään hätiköityä tämän raapustelun suhteen. Kokemuksesta nääs tiedän, että välittömästi kun huitaisen blogin pois eetteristä, alkaa ihan hitosti kaduttaa ja juttua pukkaa niin ettei tiedä, mihin niiden kaikkien kirjainten kanssa joutuu.

Mennään siis nyt tätä kiikkerää linjaa, kunnes joko itse hoksaan, miten edetä; joku antaa selvät ohjeet, että kirjoita pingviineistä ja pelkästään pingviineistä taÄH.

Oon joka tapauksessa hirveen onnellinen siitä, että siellä ruudun toisella puolella on joku, joitain, jotka lukevat sanojani, vapaaehtoisesti ja jopa mielellään. Dänks <3

Zepa kirjoitti...

Kiikkerä linja on oikein hyvä :)

Lilith kirjoitti...

Ooo, ihan siinä hengessä kun kerrankin saa, niin aion sanoa että Haista sinä, Ohari, perse.

Ei sillä että oisin vaaninut tilaisuutta haistatella Oharille, mutta sen verran joutuu nielemään jokainen (joutuuhan muutkin, joohan, enhän minä ole ainoa??) tuolla oikeassa elämässä että kun kerrankin saa omalla nimellä, ei kun nimimerkillä turvallisessa ympräristössä haistatella, niin sen kyllä teen!

Mutta sitten siihen kysymykseen eli tietysti minäkin sanon että älä nyt hiivatissa lopeta, kun miten mää muuten sitten tietäisin, että mitä sulle kuuluu. Eniten oon nauttinut niistä jutuista joissa rohkeasti kerrotaan omasta elämästä, ja niistä jutuista kun hassutellaan, ja niistä jutuista kun kerrotaan oma mielipide vaikka maitopurkin kierrekorkista. En olis esim. ikinä tullut ajatelleeksi reumahenkilöitä ja muita huonompikätisiä jos sinä et olisi niistä just äsken mulle kertonut!

Mä olen miettinyt kanssa kovasti että mitä teen mun blogilla. Jotenkin on niin in olla nykyään internetissä omalla nimellä naamalla ja kaikki pitäis olla just sellasta että sen voi vaikka työnantajalle näyttää ja pitääkin voida näyttää kun se saatana tunkee feisbuukkiin ja twitteriin ja varmaan kotiinkin kohta.

Enkä mä uskalla twiitata omalla nimellä, enkä edes jonkun toisen nimellä, kun varmaan sanoisin jotain aivan helvetin tyhmää, niinkun vaikka että "no jos on reuma niin ehkä ei pidä juoda sitä maitoa kuulkaa"* tai jotain, ja sitten iltalehti ja -sanomat kirjoittais musta että kattokaa mitä se sano! Tässä on se työpaikka, kotiosoite, veriryhmä ja auton rekisterinumero. Oma pesäpallomaila mukaan.

Anonyymi bloggaaminen tuntuu olevan kovin 2000-luvun alkua.
Mutta sitten aattelin, että entä jos kirjoittaisin sinne sen kaiken mitä en muuten uskalla sanoa. Että saatanan pomo ja perkeleen perhe ja voi vitsit että teillä kaikilla on muuten tyhmiä juttuja feisbuukissa. Ja sinne feisbuukkiin sitten edelleen teeskentelisin että mun elämä on ihanaa ja aurinkoa, tilulilu.

Mutta kun se vihakin tuntuu olevan niin passé. Tiiättekö mitä mää tajusin. Ne pilas meidän internetin.

Jos tästä oli sulle jotain hyötyä niin hyvä. Summa summarum, mä tykkään lukea sua ja toivon ettet lopeta.


*mielipide ei perustu tositapahtumiin, ainakaan omiin

Ohari kirjoitti...

Zepa, joo, eikä käy sillee aika pitkäksi, kun ei itsekään ole aina ihan varma, mihin suuntaan kallistuu.
Lilith, niisks. Haista ite. Sanoit just niitä ajatuksia, joita oon vaivannut ja veivannut päässä moneen kertaan ja hartaasti. Ja kun toisaalta tämä ei taida enää olla kaikin ajoin edes niin anonyymi kuin toisaalta tahtoisin ja kun toisaalta olen ajatellut, että jos sitten omalla nimellä ja toisaalta taas että kuka niitä sitten muka edes jaksaa lukea. Että tilulii, onpahan bongattu kevään ekat leskenlehdet (vaikka toisaalta mieli tekisi sanoa, että ranteet auki saatana). No joo. Toisaalta en tee nyt mitään kovin repäisevää tämän kanssa.

Olkoon täällä, toisaalta toistaiseksi, ja olkoon sitten kiikkerä. Toisaalta.

Lilith kirjoitti...

Huu, en meinannut uskaltaa kirjoittaa edes tuota kaikkea kun aattelin että ei kukaan muu varmaan näin aattele ja kannattaako mun nyt tällasta tunnustaa. Niin varsin kiva kuulla että kolahti!

Ja jos lähdet jonain päivänä anonyymiin internetiin, niin ota ny hemmetissä mut mukaan. Soita sitte matkalta häläri, että tiiän tulla alaovelle valmiiksi!