perjantai 14. maaliskuuta 2014

Vähän villoja minulle, kiitti

Niin siinä sitten kuitenkin kävi – niin kuin aina kun oikein uhoan – että tein juuri päinvastoin kuin olin tiukin ilmein tuolla aiemmin väittänyt tekeväni. Minkäs sille voi? Takinkääntö on minulla verissä. Hiippailin eräänä kauniina aamuna¹ laboratorioon, jossa oli ikkunalla todella kaunis orkidea täydessä kukassa. Annoin piikitellä käsivarttani ja liimailla ihooni epäilyttäviin paikkoihin epäilyttäviä lätkiä.

Sain tietää, että takinkääntö on minull^a^aHhA^ei vaiska. (Anteeksi, pakko vähän vitsailla, kun tämä on niin noloa muuten.)

Veriarvoni ovat hyvät, mitä nyt kolesteroli on ihan aavistuksen koholla, ja sydänkin on paikallaan toiminnassa, vaikka toisinaan toisin epäillään.

Myöhemmin samalla viikolla korvalääkäri katsoi korvani ja sanoi niin kauniita asioita, että minusta harvoin on ääneen sanottu. Tai luultavasti edes mietitty. Korvien ja kuuloni ihastelun lisäksi tämä mukava keski-iän paremmalla puolella oleva ukkeli (ja tämä on kohteliaisuus) kehotti käyttämään sitä purukiskoa. Ja hoitamaan ne niskat kuntoon.

Kaikki on siis kunnossa ja oikein hienosti onkin. Juhlan kunniaksi omalääkäri kirjoitti  verenpainelääkereseptin, jonka – jotta en sentään enempiä uhoilisi – hain ja olen syönyt kiltisti. En ole viitsinyt mittailla viime aikoina paineita, mutta olen ollut huomaavinani, että niin paine päässä kuin kuristumisen tunnekin olisi vähentynyt. Ihan kiva, johtuu sitten mistä vain.

* * *

Se, joka siellä nyt tikahtuu riemuunsa reseptin syömisestä, tietäköön, että se meni hyvin alas elektronisena ja että olen syönyt myös ne lääkkeet, jotka reseptin perusteella sain.

* * *

Kun nyt tässä aloin urakalla taas vaihteeksi haircuttailla, niin haluan jakaa kanssanne myös seuraavan:

Kirkasvalolamppu on kova juttu. Tosi kova! Vajaan parinkymmenen minuutin aamuinen valokylpy ja tunnen oloni virkeäksi. Nyt on maaliskuun alku ja vuodenaika-jonka-nimeä-emme-mainitse-tässä-blogissa on pitkällä ajankohtaan nähden, mutta silti keväinen (ups) alakulo yrittää kovin laimeasti. Ja luultavasti aika turhaan.

* * *

Niin, olen kyllä työharjoittelussa. Ympärilläni on päivittäin kivoja ihmisiä, minulla on paljon mielekästä tekemistä ja joka päivä yli puolen tunnin kävely kotiin, jossa on onnellista parisuhde-elämää. Ihan sitä tavallista.

* * *

Mistäköhän valittaisi seuraavaksi? Itsestä on aika kehno näköjään ruikuttaa. Onneksi maailmassa on kauheasti kaikki päin persettä. Ehkä niistä sitten seuraavaksi. Vedetään tästä nyt kuitenkin loppuun sellainen yleishyödyllinen yleistys, että pitäkää itsistänne huolta, ihmiset. Mielellään toisistanne myös, mutta ensin itsistänne.

* * *

¹) Tunnetaan myös nimellä Some Velvet Morning. When I'm straight.

3 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Ja mitä se kertoo minusta, että "some velvet morning" sai mut ensimmäisenä ihmettelemään mikä se sellainen sosiaalisen median velvet morning oikein on...

Zepa kirjoitti...

Verenpainelääkkeitä! Ai niin mut mehän ollaankin aika vanhoja ihmisiä nykyään. Se vaan unohtuu sua aatellessa.

(Joo tiedän että verenpainelääkkeitä syö muutkin kuin vanhat ihmiset mutta jne)

Kiva kuulla susta välillä.

Ohari kirjoitti...

Olisikin semmoinen some, paikalla olisin tikkana. Mun pitäisi aktivoitua kirjoittelemaan tänne ihan urakalla, mutta toisaalta tuntuu, että tämä blogi taitaa olla tiensä päässä. En uhkaile sentään blogikuolemalla! Mutta jos jotain muuta jossain muualla. Mutta 2, ei tänään.

Kiva on kuulla teistäkin, molemmista, aina ryöppyinä, kun Blogistaniin teen syöksyjä.