perjantai 25. huhtikuuta 2014

Osoitteiden monipuolinen ja sekava maailma

Meillähän täällä Oharilassa ollaan totuttu pohtimaan maailman asioita laidasta laitaan. Jatketaan samalla linjalla, ja kutsutaan mielellään minua meiksi, koska siitä tulee niin majesteettinen olo. Kukapa ei haluaisi olla, edes oman elämänsä pikku, despootti?

Retorinen, ei tarvitse vastata ihan välttämättä.

* * *

Asiaan.

* * *

Oletteko koskaan miettineet, mitä varten osoite oikeastaan on keksitty? Minä olen, ja olen päätynyt seuraavaan päätelmään: Joskus se voi opastaa tiettyä maantieteellistä lokaatiota etsivän tahon oikealle tontille, mutta tämä on ilmeisesti enemmän vahinko kuin varsinainen tarkoitus. Mitä ilmeisemmin on tarkoitus houkutella etsivä taho siihen vähän niin kuin likimain hollille ja sitten nyrjäyttää hänet aivan tolaltaan.

Näin on ainakin meillä, ja mitä taksikuskin kanssa puhelin viime viikonloppuna, samaa tapahtuu lukuisissa lähiö-, keskusta- ja syrjäseutuosoitteissa, joskin syrjäseudulla harhauttaminen on ilmeisesti jonkin verran vaikeampaa (esim. jos on 24,7 km silkkaa suoraa tietä).

* * *

Esimerkkitapauksena keksitään, tai eipä keksitäkään nyt, otetaan Ohari ja Toi. He asuvat alkavan kadun ensimmäisessä talossa. Kadun nimi on Katu, vaikka oikeastaan se on umpikuja. Koska katu päättyy, on luontevaa, että numerointi alkaa juuri siitä päästä, jossa O miehineen asustelee.

Ollaan vasemmalla puolella tietä, eli numero on pariton. Kun ollaan kadun alussa, on se tietenkin kolme (3). Yksi (1) olisi aivan liian huikentelevaista. Ei me täällä Hämeessä tehdä numeroo, tai jos tehdään (niin kuin osoitteiden kohdalla on vähän pakko) niin pannaan joku pieni siitä ei ihan alusta. Kolme (3) on ihan hyvä ja vaatimaton.

Seuraava talo samalla puolella tietä on tietysti viisi (5), paitsi hähä eipä vain olekaan. Sepä onkin yksi (1). Ovat halunneet vähän vetää keulaa meihin muihin. Tosin kuuluvat samaan yhtiöön, mutta kun ollaan ollakseen, niin ollaan. Sitä seuraava talo, eli kolmas kadulla, on tietysti numero 3. Selvähän se. Kadun alusta kun lasketaan, talojen numerot ovat siis 3, 1, 3.

Ihan helppoa. Vähän kauempana tiestä mutta samassa linjassa on vielä yksi talo, se osuu numero 1:n ja jälkimmäisen 3:n väliin ja on tietysti myös 3. Kun kadulta katsoo, peräkkäisten talojen numerot ovat: 3, 1, 3, 3. Talot ovat keskenään erinäköisiä ja niissä on vaihteleva määrä rappuja. Talojen yhteiselle parkkipaikalle mennään viimeisimmän 3-talon päästä, vaikka ei me olla siitä kenellekään mitään hiiskuttu.

* * *

Viimeksi asuimme taloryppäässä, joka oli nerokkaasti numeroitu 1-3, koko höskä. Rappujen aakkosilla sitten eroteltiin, missä kukin asuu. Harmi, etteivät rappukirjaimet näkyneet kadulle, koska talot olivat L:n muotoisia, selät katua kohti. Hankala se oli päätelläkin, koska 1. talossa oli 1 rappu, 2. talossa 2 rappua ja 3. talossa 3 rappua.

Hetkinen. Kyllähän tuo nyt on selvä asia! Ja nyt vasta älysin.

* * *

Tuon aiemman osoitteen sekavuutta en osaa selittää, koska ne ovat samaan aikaan rakennettuja (noin suunnilleen ja ainakin kaavoitettuja), mutta nykyisen osoitteen numerointihässäkkä johtuu siitä, että osa taloista on vanhoja ja osa uusia.

Kun se numero on kerran juntattu paikalleen, siinä se sitten on. Ei mennä nyt mitään muuttelemaan. Tehdään mieluummin kaikki vain kovin sekavaksi, se on helpompi niin.

* * *

Ihmiset muuttavat tämän tästä ja vaihtavat osoitteitaan. Siihen ei siis todistettavasti kuole. Omaa osoitetta ei koskaan kannata hakata kiveen. Tai no, siihen yhteen kiveen kyllä, mutta muihin ei.

Jos joku miettii siellä, että kerran vuodessa osoitteenvaihto, oh, niin kannattaa huomata, että kadun varteen ei voi loputtomiin rakentaa uusia ja uusia taloja, joten jossain vaiheessa osoitteenmuutoksille tulee väistämättä toppi. Nerokkaimmat kaupungin virkaatekevät kekkaavat jo ensimmäisen jälkeen, että järkätäänpä kerralla nyt tämä koko katu vähän järkevämmin.

* * *

Joten.

Miksi, oi miksi, eivät osoitteet voi noudattaa kulloisenkin hetken järjellistä logiikkaa sen sijaan, että nyt ne ovat niin kuin lottonumeroita?

Jos minä oikein ovelasti räknään ja lisäilen vielä syntymäpäiviä soppaan, niin ehkä se osuu joskus ihan kohilleen, hittolainen, olisipa se vasta.

3 kommenttia:

Polga kirjoitti...

Hmmm - olen varmaan tästäkin teemasta käkättänyt jokusen kerran. Meidän osoitteemme on mallia Hyppypellon tasakatu 3 y F 187. Ajo Närästyskujan kautta. Tai parkkipaikan. Normitaksi osaa ja tietää. Invataksit etsivät tätä, toisinaan 30 - yli 60 min. Sitten asiasta syytetään minua, asujaa ;) Yhden talon seinässä on kartta, korkeudella josta sitä ei pysty lukemaan, saati ymmärtämään.

Valittajille olen ilmoittanut, että tämä on Kaupunkisuunnitteluviraston asia, enkä voi ottaa tästä vastuuta! :/

Zepa kirjoitti...

Tää kuulostaa siltä, että ette enää asu Suomessa. Salamuuttajat!

Ohari kirjoitti...

Polga, taksien ja vieraiden kanssa on kyllä aina selittely. Itse nyt jotenkin on osannut (oppinut) kotireitin.
Zepa, kyllä vain asutaan. Ja vaikka näitä paskaosoitteita on ihan joka kunnassa, joskus turhautuneena tuntuu siltä, että Tampereella on tässä erityisesti kunnostauduttu.

Tai no, paha tytärpuoli asuu Pohojammaalla. Heidän osoitteensa viittaa paikkaan, joka on aivan toisella asuma-alueella kuin missä heidän todellinen lokaationsa. Tie on kyllä samansuuntainen, mutta alkupää päättyy umpikujaan ja välissä on metsää, taloja ja ties mitä.

Ei oo sitten niin mitään järkee osoitteissa. Saman tien kaikki voisivat kekata itselleen jonkin kivan kadun ja lempinumeron ja sanoa, että tää nyt vain on mun osoitteeni. Hitto kun alkaa taas tuohduttaa :-D