torstai 27. marraskuuta 2014

Kielimuuri rauhaton mun sydämeni on

Vieraassa maassa sitä joutuu luonnollisesti asioimaan vieraalla kielellä. Ongelmia, todellisia tai keksittyjä, seuraa, jos asioinnin vieras kieli on vieras kieli tiskin molemmilla puolilla.

Jos hihkaisen oitis englanniksi, että morjesta vaan ja känttyä pöytään, olenko ylimielinen odottaessani, että vastapuoli ymmärtää? Mikä velvollisuus muka hänellä on kaikista maailman kielistä juuri englantia (tai valittakoon tähän vapaasti sopiva pidgin) ymmärtää ja solkata?

Jos hihkaisen samat suomeksi, vaikka kovaan ääneen ja hitaasti, olenko vähän hölmö? Viiden miljoonan puhuma kieli ei tässä maailmassa ole niin valtaisan laajalle levinnyt, että olisi suuriakaan mahdollisuuksia tulla ymmärretyksi sillä, kun asioi esimerkiksi pestiläiskikkarilla, vaikka ollaan sentään kielisukua ja kaikki.

Jos taas hihkaisen – sanotaan nyt vaikka sattumoisin samaisella pestiläiskikkarilla – oitis unkariksi, että sori vaan enpä unkaria puhu enkä ymmärrä, niin enkö siinä samalla tule valehdelleeksi tai vähintään johdattaneeksi harhaan? Puhunhan minä ja ymmärrän sanomani. Mitä siihen vastaa unkarilainen? KERESKEDÉS vaan sullekin, ja sitten ollaan taas lähtöpisteessä, jossa kukaan ei ymmärrä ketään.

* * *

Miten ongelman ratkaisee geneettisesti ujo suomalainen? Hän hiippailee hiljaa (esim.) pestiläiskikkariin, osoittaa sormella haluaamaansa tuotetta, mutisee jotain, jonka voi tulkita ystävälliseksi, katsoo kassasta hinnan ja tyrkkää sen mukaan rahan. Kiittää kovaan ääneen KÖSSÖNÖM ja hymyilee kuin Naantalin aurinko.

Näin hän saa ulkomailla vaikutusvaltaa ja ystäviä. Tai ainakin järsittäväkseen pari sämpylää lähileipomosta.

* * *

Tähän kirjoitukseen minut sysäsi kivasti Kaisa tuolla haparointikirjoituksen kommenttilootassa. Kiitti hei!

4 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Mulle sanoi joku fiksu joskus, että aina kannattaa puhua. Jos ei osaa muuta niin puhuu sitten suomea pidgininkielisille.

Sillä tavalla voi vaikuttaa hassulta ja hölmöltä, mutta jos ei puhu mitään niin vaikuttaa vain epäkohteliaalta.

Aina kannattaa olla hassu ja hölmö.

Ohari kirjoitti...

Mieluummin tietysti jopa tällainen juro pohjoisen nainenkin on hassu ja hölmö kuin epäkohtelias! Painankin sanasi sydämeeni ja tutkiskelen niitä. Arvatenkin ne päihittävät siellä aiemmin majailevat mitä tänne tulee molottamaan -sanat.

Täällä muuten englantia puhutaan jotenkin ehkä samassa määrin kuin Suomessa: moni osaa riittävästi ja jopa hyvin, mutta mieluusti vasta viimeisessä hädässä avataan suu. Tuntuu kovin kotoisalta <3

Mitä? Kommentteja ei voi muokata. No jo on.

sir Ola kirjoitti...

Kokeile puhua ruotsia, sitähän puhutaan myöskin vain viimeisessä hädässä. Ehkä kaikki unkarilaiset osaavat ruotsia, mutta eivät vain kehtaa kertoa sitä kenellekään. Että egészségedre vaan på den saken!

Ohari kirjoitti...

Ihan mahtava idea, thanks mate! Meinaan, jos sitä nyt vähän pöljältä siinä sitten vaikuttaakin, niin mitä sitten: nehän luulevat ruottalaiseksi! Hurra!