tiistai 25. marraskuuta 2014

Oodi e-kirjalle

Olinkohan se minä, joka tuhahteli halveksuvasti e-kirjalle? Minäkö arvelin, että ikinä ei semmoinen sähköteksti voi oikeaa paperikirjaa korvata tai edes tulla rinnalle, koska paperikirja nyt vain on niin kätevä käyttöliittymä? Saatoinko jopa vannoa, että jos muu maailma siirtyykin e-kirjallisuuteen, minä en? Väitinkö tosissani, että luen sitten niitä samoja paperi-Utrioita ja -Waltareita uudestaan ja uudestaan?

* * *

Paljonpa tiesin & tunnetusti takkini käännän silmänräpäyksessä.

* * *

E-kirjassa on valtavasti hyviä puolia. E-kirja muistaa, mihin lukeminen päättyi. E-kirjassa on valo. E-kirjan tekstiä voi suurentaa, ja pienentää. E-kirja ei pölyty. E-kirjalainat palautuvat automaattisesti. E-kirjasta voi kahvi- ja suklaatahrat pyyhkiä käden käänteessä.

E-kirjoja mahtuu satoja tuhansia yhteen laitteeseen, eikä kantoalusta paina enempää, vaikka vahingossa eli ahneuksissa siihen tulisi haalittua useampikin tiiliskivi. E-kirjojen ostaminen on kätevää, ja vaikka lainaaminen on vielä aika työlästä, varmasti siihenkin parannuksia on luvassa. Valtaisa loikka parempaan suuntaan oli jo se, että suurten kustantamojen kirjoja saa nyt lainattua.*

E-kirjastomatkat ovat huomattavan lyhyitä. Esimerkiksi Budapestistä Pirkanmaan kirjastoon pääsee parissa sekunnissa. Huimaa!

* * *

Kyllä, e-kirja tarvitsee sähköä, jota ei ihan joka paikassa ole saatavilla. Tabletillani (Lenovo Yoga) kuitenkin yhdellä latauksella lukee, hätäisesti arvioiden, yli 50 tuntia.

Kyllä, laitteet ovat vielä niin kalliita, etteivät ne ole kaikkien ulottuvilla – tosin e-kirjan lukemiseen sopii hyvin vaatimatonkin laite.

Laitteet ja laturit kehittyvät huimaa vauhtia. Hinnat putoavat.

* * *

Hankalinta e-kirjassa varmasti on se, että egon pönkittäminen sillä on todella työlästä. Vaikka lukulaitteen e-kirjoineen kuinka näyttävästi järjestelisi kirjahyllyyn, ei ole ensinkään varmaa, että vieraat tajuavat olevansa sivistyneessä kulttuurikodissa. Vaikutuksen tehdäkseen täytyy siis ihan itse lukea ne hiton uuvuttavat opukset ja vielä jollain tavalla ilmaista lukeneensa ne, eli keskustella niistä niin, että äly loistaa.

Tai sitten voi vain nakata paskat koko keekoilulle ja lukea sitä mistä tykkää ja jutella huvituksen mukaan.

* * *

Joitain kirjoja on kivampi lukea paperisena, myönnän toki. Paperin hurmaa ei käy kiistäminen. Tuntumaa – tekstuuria, väriä ja ääntä – on mahdoton matkia digitaalisesti. Kirjaltajana haikailen myös kirjapainotekniikan ja typografian perään.

Tosin e-kirjankin tuottamiseen voisi kai paneutua niin, että se olisi kaunis. Tiedä, vaikka niin olisi jo tehtykin.

E-kirjojen inhoista liehureunoista varmaan päästään piakkoin eroon, kun kieliteknologia kehittyy niin, että tavutus on varmaa ja nopeaa, vaikka tekstin pistekoko ja marginaalin leveys vaihtelevat. Tiedä, vaikka tämäkin tekniikka olisi jo saatavilla. (Jos on, kukaan ei sitten ole viitsinyt minulle kertoa!)

* * *

Kaikista aiemmista vannomisistani huolimatta e-kirja on siis mielestäni kertakaikkisen mahtava keksintö. Ainakin nyt näyttää siltä, että oma lukemiseni siirtyy huimaa vauhtia kohti digitekstiä.

Jännittää oikein itseäkin, kuinka pian ja mihin suuntaan tässä takki seuraavaksi heilahtaa nurinniskoin.

* * *

*) Niin, eihän minulla tietenkään ole mitään pienkustantamoja vastaan, päinvastoin. Pari e-omakustannedekkaria luettuani kuitenkin hoksasin, että kyllä rahan vuoksi tehdyssä tekstissä voi olla paljon hyviä puolia.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, mitäs vikaa liehureunoissa muka on? Ei mitään jos minulta kysyt!

Ohari kirjoitti...

Molemmista reunoista tasattu teksti on kuulemma lukijaystävällistä ja liehureuna sopii lähinnä lyhyihin tekstiosioihin – tosin täytyy myöntää, että tämä typografinen tietoni on peräisin 80-luvun lopulta enkä ole koskaan tullut tarkistaneeksi, onko asiaa oikeasti tutkittu ja jos on, mikä oli tulos. Ainakin se on kauniimpaa. Suomen sanat ovat kuitenkin niin pitkiä, että oikealta(kin) tasattu teksti vaatii tavutuksen, muuten jälki on rujoa.

sir Ola kirjoitti...

Sisar todistaa väkevästi. Itse olen jo vuosia lukenut kirjat lähinnä e-versioina - viimeksi tänä aamuna bussissa. Paperikirjaan tartun vain jos on ihan pakko ts. kirjaa ei ole sähkökirjana, onni on kirjasto samalla kadulla vastapäätä.

Zepa kirjoitti...

Pitäis varmaan joskus kokeilla. Arvostaisin kovasti, jos jättipamautukset kuten Donnerin uusin (jotain 800 sivua) tulisi e-kirjana, ostaisin heti. Mutta juuri mainittua ei tietenkään ole aikomuskaan laittaa e:ksi. Kyllä, kysyin.

Toinen joka kiinnostaa vain e:nä on tää Tikli. Helvetin paksu sekin. Luen enimmäkseen vain sängyssä pitkällään - miten tollasii muka pitää rinnan päällä? Hengitys loppuu tuotapikaa!

Ohari kirjoitti...

E-kirjatarjonta varmaan kasvaa huimaa vauhtia, niin että kyä kohta saa Donneritkin diginä. Ihme kyllä vähän, ettei jo nyt. Huono puoli e-kirjassa on muuten se, että palveluntarjoaja (mulla Elisa-kirja, tai miten se nyt väärin mutta hirveen hienosti kirjoitetaankaan) tyrkkää tarjousta, josta on paha mennä kieltäytymään. Hirveen hyviä kirjoja tämän tästä, parilla eurolla! Käy niin kuin Tiimarissa, että klemmaria menin hakemaan, mutta satasen laskun kanssa tulin ulos.

/mek kirjoitti...

Kun ostaa e-kirjoja niin matkalaukkuun mahtuu pirusti enemmän kahvia ja suklaata. Jos tämä ei ole mukamas riittävä syy niin lisätään toinen; enemmän kahvia ja suklaata.

Ohari kirjoitti...

Niin! Muistin muuten vielä yhden hyvän puolen, joka tosin on vähän laiterajoitettu: mulla on sellainen e-kirjalaite, joka pysyy itsekseen pystyssä eikä tarvitse sitä ihmisen kipeillä niskoillaan kannatella.
(Tässä on siitä oikein hieno kuva, jos siellä joku esim. haluaa tulla e-kirjauskoon:
http://techkalauz.hu/pic/images/lenovo-tablet-yoga-8-stand-mode-2.jpg)