keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Viikon päästä

Viikon päästä olen toisessa kaupungissa. Se on jo vähän tuttu mutta kuitenkin vieras. Vieraat valot ja värit ja tuoksut ja äänet. Vaikka vähän tutut.

* * *

Mikä riivaa ihmistä, että se vapaaehtoisesti kerää välttämättömät tavaransa ja lähtee isiensä maasta ja äitiensä kielestä pois, vieraisiin nurkkiin kuuntelemaan kummaa molotusta? Menee sinne, pällistelee ympärilleen ja ihmettelee omaa ulkopuolista outouttaan?

Mistä syystä väen vängällä tekee elämästään hankalan vaikka voisi mukavastikin olla? Käydä iltapäivällä lähikaupassa hakemassa maitoa ja kiertää illalla samat lenkit. Istua myöhään television ääreen torkahtelemaan ja kävellä varhain silmät kiinni sängystä keittiöön.

* * *

En osaa sanoa. Mää ja toi lähdetään, koska voidaan. Otetaan työkoneet mukaan, vaatetta kylmän ja lämpimän varalle sekä uikkarit. Pakataan mukaan omat veitset ja sakset. Laukun pohjalle lastataan vielä hirvittävä läjä lääkkeitä, pussi kuivattuja torvisieniä ja pullo salmiakkikossua, ja sitten noustaan koneeseen.

Koneesta pois noustaan, kun se on laskeutunut Budapestiin.

* * *

Takaisin tullaan toukokuussa.

4 kommenttia:

madde kirjoitti...

mä on tässä miettiny, että voisin tulla kylään keväämmällä.

Ohari kirjoitti...

Paljon tervetuloa! Siellä on sulle sohva sitten pedattuna.

Ohhoh, uuden pohjan myötä tai muuten Bloggerin pakottamana on tullut näköjään robottitunnistus. En ole varma, olenko robotti, mutta kohta se selviää.

Zepa kirjoitti...

Toivottavasti päivittäisit sitten, joo? Luen tosi mielelläni matkablogeja kun ite pääsen niin vähän mihinkään.

Onnea matkaan ja halit!

Ohari kirjoitti...

Tykkään ihan kauheasti lukea ihmisten matkatarinoita (sieltä pahamaineisesta FB:stä etenkin), joten jospa mää nyt yrittäisin oikein pinnistellä ja päivitellä sitten itsekin.

Onnesta kiitos ja halit sinnekin!