sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

1. maailman maitotölkkikorkkigate

Meillä täällä ensimmäisessä maailmassa on vaikeita ongelmia ratkottavana, ja niiden äärellä puljaantuu tovi ja toinenkin.

Tänä aamuna meni liki koko armas aamiaisaika pohtiessa sitä, kuka ihme voi hyötyä maitopurkin kierrettävästä muovikorkista – paitsi muovikorkkitehtailija, joka tuuppaa kaatopaikkajätettä maailmaan otsasuonet pullottaen.

Se on hankala auki kierrettävä napakkasormisellekin, ja voi vain kuvitella, miten hankala se on heille, joilla on ongelmia näppiensä kanssa. Millaisilla putkitongeilla esimerkiksi reumasorminen joutuu purkkinsa kihnuttamaan auki? Lyökö hän reiän kanteen ja liruttelee maitonsa pihalle siitä?

Älytöntä.

* * *

Alkuperäinen purkki on yksi maailman nerokkaimmista keksinnöistä: siinä on jopa kaatonokka valmiina. Jostain, luultavasti ison kiven alta, on kuitenkin kömpinyt maailmaan tarve, joka hankaloittaa kuluttajan jokapäiväistä elämää täysin kohtuuttomasti.

Tuotekehittelijä meijerin konttorilla on ehkä pyöritellyt yksinkertaisen käyttökelpoista pahvista tiiliskivipurkkia käsissään ja pohtinut, mitä ihmettä tähän palikkaan lisäisi, että saisi siitä edes vähän seksikkäämmän. Ihmisethän varmasti ostavat maitoa litratolkulla enemmän, jos pakkaus on jotenkin houkuttelevampi. Siinä hän sitten on – täysin epäilemättä – kehitellyt seuraavan mielikuvan:
Vaalea elovenatyttö juoksee raikkaissa aamusumuisissa ja -kasteisissa hämäläismaisemissa. Hänellä on tiukka vaaleanvihreä juoksupuku, jossa on valkoiset lehtisomisteet. Paksu vaalea palmikko heilahtelee selässä, kun tyttö kirmaa lenkkipolulta hiukan syrjään, istahtaa kannolle ja hymyilee onnellisena. Ja kuin taikaiskusta jostain hänen käteensä putkahtaa maitopurkki, jossa on kierrekorkki! Tyttö avaa korkin ja juodaklutkuttaa maitoa yhdeltä istumalta ainakin suositusten mukaiset 6 dl. Sen jälkeen tölkki katoaa yhtä mystisesti kuin se ilmestyikin (likka heitti sen tietysti roskaamishurmassa ojaan, saattaa pahantahoinen ja mainoksille epäaltis kuluttaja arvella). Tyttö jatkaa juoksulenkkiä maito mahassa hölskyen.
Tuotekehittelijä on moderni kaveri tai kaveritar ja kuvittelee saman tien toisen version, joka on muuten identtinen paitsi tyttönä virnuilee hehkeän komeasti mutta ilman palmikkoa Mikko Leppilampi.

* * *

Asiasta keskustellaan internetissä laajasti ja montaa mieltä esitetään. Joku kehtaa jopa väittää, että korkki on näppärä. Meijereiden kosiskelua, sanon minä. Kehno se on ja lisää saastetta maailmaan huomattavat määrät.

Alankin tästä valmistautua barrikaadeille kierrekorkittoman laktoosittoman rasvattoman maidon puolesta. Varmaan jo heti huomenna.

* * *

Edith Piaf:

Kaupasta löytyi sittenkin muovikorkiton laktoositon rasvaton maito. Hyvä Arla Ingman!

Maito tosin maksaa 40 senttiä enemmän kuin geneerinen korkillinen tuotesisarensa, mutta maksakoon sitten. Eipä tarvitse hermoilla typerän korkin vuoksi.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Rakas lukija

Olen vähän niin kuin etäisesti mietiskellyt, mitä tekisin tämän blogin kanssa. En osaa oikein vetää linjaa yleisen ja yksityisen välille ja siksi horisen tänne kaikki, mitä mieleen juolahtaa. Ja sitähän juolahtaa. Paitsi viime aikoina ei ole juolahtanut paljon mitään.

On kuitenkin aika selvä, ettei lukijaa voi kiinnostaa kumpikin: sekä henkilökohtainen haircut että yleismaailmallinen mielipide. Ketä ylipäätään kiinnostaa mihinkään puolueeseen sitoutumaton mielipide? Ei pitäisi, ihan silkkaa linjatonta pashaahan se on. Ei politiikka ole henkilökohtaista, eikä hyvät jätkät ja likat aina ole hyvää mieltä. Oharina saatan heittää tosi hyvää juttua muuten, mutta poliittiset mielipiteeni voivat olla perseestä. Sellaista se on. Ja loppujen lopuksi Oharina kirjoitan, mitä kirjoitan, ja tosielämässä pidän pääni kiinni ja etenen niin kuin on linnassa sovittu.

Ei kannata vetäistä kiivaasti henkeä hampaiden välistä. Me kaikki teemme niin, koska maailma pyörii niin. Yleensä henkilökohtaisessa elämässä konsensus on kova juttu.

Kyllähän meistä monet siitä kärsivät silti, tietysti.

* * *

On toki niitä tapauksia, jotka mielestään ovat aina vähän valveutuneempia, koska seuraavat mitä politiikassa tapahtuu, etenkin marginaalissa. He tietävät aina pintaa syvemmältä ja muita paremmin. Monet näistä tekevät töitä ketterästi sille samalle taholle, jota kovasti luokkavihaavat. Jotkut jopa hämmentävän ketterästi: toinen rakentelee innovatiivisia talousjärjestelmiä omistavan luokan tarpeisiin, toinen hoivayksityisyrittää menestyksellisesti kilpailutetulla sosiaalisella kunnallissektorilla, ja kumpaakin kovasti kapitalismi ja yksityistäminen närästää.

Ihanasti kuitenkin he säilyttävät silti kirkkaan otsansa, mistä heitä tavallaan vähän kahdehdin. Onhan hieno taito sulkea silmänsä osittain, ja tämä toimii millä hyvänsä elämänalueella. Opettelen sitä vielä.

Olen usein sanonut ja tässä kohtaa on taas hyvä korostaa:
Tosiasioiden kieltäminen on täydellisen onnellisuuden edellytys.

Mutta se ei ole kauhean hyvä lähtökohta bloggaamiselle.

* * *

Käsi sydämelle, lukijani.

Millaisista jutuista sinä olet pitänyt eniten?

Lopetanko tämän horinan?


Miksi sinä luet Oharin partsia?

* * *

Toivoisin rehellisiä mielipiteitä. Jos mielipide on helpompi jättää täysin anonyyminä, niin kuin usein on, se on erittäin ok. Haista sinä, Ohari, perse, on parempi kuin ei mitään. Nyt sitten, sun vuki:

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Vähän villoja minulle, kiitti

Niin siinä sitten kuitenkin kävi – niin kuin aina kun oikein uhoan – että tein juuri päinvastoin kuin olin tiukin ilmein tuolla aiemmin väittänyt tekeväni. Minkäs sille voi? Takinkääntö on minulla verissä. Hiippailin eräänä kauniina aamuna¹ laboratorioon, jossa oli ikkunalla todella kaunis orkidea täydessä kukassa. Annoin piikitellä käsivarttani ja liimailla ihooni epäilyttäviin paikkoihin epäilyttäviä lätkiä.

Sain tietää, että takinkääntö on minull^a^aHhA^ei vaiska. (Anteeksi, pakko vähän vitsailla, kun tämä on niin noloa muuten.)

Veriarvoni ovat hyvät, mitä nyt kolesteroli on ihan aavistuksen koholla, ja sydänkin on paikallaan toiminnassa, vaikka toisinaan toisin epäillään.

Myöhemmin samalla viikolla korvalääkäri katsoi korvani ja sanoi niin kauniita asioita, että minusta harvoin on ääneen sanottu. Tai luultavasti edes mietitty. Korvien ja kuuloni ihastelun lisäksi tämä mukava keski-iän paremmalla puolella oleva ukkeli (ja tämä on kohteliaisuus) kehotti käyttämään sitä purukiskoa. Ja hoitamaan ne niskat kuntoon.

Kaikki on siis kunnossa ja oikein hienosti onkin. Juhlan kunniaksi omalääkäri kirjoitti  verenpainelääkereseptin, jonka – jotta en sentään enempiä uhoilisi – hain ja olen syönyt kiltisti. En ole viitsinyt mittailla viime aikoina paineita, mutta olen ollut huomaavinani, että niin paine päässä kuin kuristumisen tunnekin olisi vähentynyt. Ihan kiva, johtuu sitten mistä vain.

* * *

Se, joka siellä nyt tikahtuu riemuunsa reseptin syömisestä, tietäköön, että se meni hyvin alas elektronisena ja että olen syönyt myös ne lääkkeet, jotka reseptin perusteella sain.

* * *

Kun nyt tässä aloin urakalla taas vaihteeksi haircuttailla, niin haluan jakaa kanssanne myös seuraavan:

Kirkasvalolamppu on kova juttu. Tosi kova! Vajaan parinkymmenen minuutin aamuinen valokylpy ja tunnen oloni virkeäksi. Nyt on maaliskuun alku ja vuodenaika-jonka-nimeä-emme-mainitse-tässä-blogissa on pitkällä ajankohtaan nähden, mutta silti keväinen (ups) alakulo yrittää kovin laimeasti. Ja luultavasti aika turhaan.

* * *

Niin, olen kyllä työharjoittelussa. Ympärilläni on päivittäin kivoja ihmisiä, minulla on paljon mielekästä tekemistä ja joka päivä yli puolen tunnin kävely kotiin, jossa on onnellista parisuhde-elämää. Ihan sitä tavallista.

* * *

Mistäköhän valittaisi seuraavaksi? Itsestä on aika kehno näköjään ruikuttaa. Onneksi maailmassa on kauheasti kaikki päin persettä. Ehkä niistä sitten seuraavaksi. Vedetään tästä nyt kuitenkin loppuun sellainen yleishyödyllinen yleistys, että pitäkää itsistänne huolta, ihmiset. Mielellään toisistanne myös, mutta ensin itsistänne.

* * *

¹) Tunnetaan myös nimellä Some Velvet Morning. When I'm straight.