perjantai 25. huhtikuuta 2014

Osoitteiden monipuolinen ja sekava maailma

Meillähän täällä Oharilassa ollaan totuttu pohtimaan maailman asioita laidasta laitaan. Jatketaan samalla linjalla, ja kutsutaan mielellään minua meiksi, koska siitä tulee niin majesteettinen olo. Kukapa ei haluaisi olla, edes oman elämänsä pikku, despootti?

Retorinen, ei tarvitse vastata ihan välttämättä.

* * *

Asiaan.

* * *

Oletteko koskaan miettineet, mitä varten osoite oikeastaan on keksitty? Minä olen, ja olen päätynyt seuraavaan päätelmään: Joskus se voi opastaa tiettyä maantieteellistä lokaatiota etsivän tahon oikealle tontille, mutta tämä on ilmeisesti enemmän vahinko kuin varsinainen tarkoitus. Mitä ilmeisemmin on tarkoitus houkutella etsivä taho siihen vähän niin kuin likimain hollille ja sitten nyrjäyttää hänet aivan tolaltaan.

Näin on ainakin meillä, ja mitä taksikuskin kanssa puhelin viime viikonloppuna, samaa tapahtuu lukuisissa lähiö-, keskusta- ja syrjäseutuosoitteissa, joskin syrjäseudulla harhauttaminen on ilmeisesti jonkin verran vaikeampaa (esim. jos on 24,7 km silkkaa suoraa tietä).

* * *

Esimerkkitapauksena keksitään, tai eipä keksitäkään nyt, otetaan Ohari ja Toi. He asuvat alkavan kadun ensimmäisessä talossa. Kadun nimi on Katu, vaikka oikeastaan se on umpikuja. Koska katu päättyy, on luontevaa, että numerointi alkaa juuri siitä päästä, jossa O miehineen asustelee.

Ollaan vasemmalla puolella tietä, eli numero on pariton. Kun ollaan kadun alussa, on se tietenkin kolme (3). Yksi (1) olisi aivan liian huikentelevaista. Ei me täällä Hämeessä tehdä numeroo, tai jos tehdään (niin kuin osoitteiden kohdalla on vähän pakko) niin pannaan joku pieni siitä ei ihan alusta. Kolme (3) on ihan hyvä ja vaatimaton.

Seuraava talo samalla puolella tietä on tietysti viisi (5), paitsi hähä eipä vain olekaan. Sepä onkin yksi (1). Ovat halunneet vähän vetää keulaa meihin muihin. Tosin kuuluvat samaan yhtiöön, mutta kun ollaan ollakseen, niin ollaan. Sitä seuraava talo, eli kolmas kadulla, on tietysti numero 3. Selvähän se. Kadun alusta kun lasketaan, talojen numerot ovat siis 3, 1, 3.

Ihan helppoa. Vähän kauempana tiestä mutta samassa linjassa on vielä yksi talo, se osuu numero 1:n ja jälkimmäisen 3:n väliin ja on tietysti myös 3. Kun kadulta katsoo, peräkkäisten talojen numerot ovat: 3, 1, 3, 3. Talot ovat keskenään erinäköisiä ja niissä on vaihteleva määrä rappuja. Talojen yhteiselle parkkipaikalle mennään viimeisimmän 3-talon päästä, vaikka ei me olla siitä kenellekään mitään hiiskuttu.

* * *

Viimeksi asuimme taloryppäässä, joka oli nerokkaasti numeroitu 1-3, koko höskä. Rappujen aakkosilla sitten eroteltiin, missä kukin asuu. Harmi, etteivät rappukirjaimet näkyneet kadulle, koska talot olivat L:n muotoisia, selät katua kohti. Hankala se oli päätelläkin, koska 1. talossa oli 1 rappu, 2. talossa 2 rappua ja 3. talossa 3 rappua.

Hetkinen. Kyllähän tuo nyt on selvä asia! Ja nyt vasta älysin.

* * *

Tuon aiemman osoitteen sekavuutta en osaa selittää, koska ne ovat samaan aikaan rakennettuja (noin suunnilleen ja ainakin kaavoitettuja), mutta nykyisen osoitteen numerointihässäkkä johtuu siitä, että osa taloista on vanhoja ja osa uusia.

Kun se numero on kerran juntattu paikalleen, siinä se sitten on. Ei mennä nyt mitään muuttelemaan. Tehdään mieluummin kaikki vain kovin sekavaksi, se on helpompi niin.

* * *

Ihmiset muuttavat tämän tästä ja vaihtavat osoitteitaan. Siihen ei siis todistettavasti kuole. Omaa osoitetta ei koskaan kannata hakata kiveen. Tai no, siihen yhteen kiveen kyllä, mutta muihin ei.

Jos joku miettii siellä, että kerran vuodessa osoitteenvaihto, oh, niin kannattaa huomata, että kadun varteen ei voi loputtomiin rakentaa uusia ja uusia taloja, joten jossain vaiheessa osoitteenmuutoksille tulee väistämättä toppi. Nerokkaimmat kaupungin virkaatekevät kekkaavat jo ensimmäisen jälkeen, että järkätäänpä kerralla nyt tämä koko katu vähän järkevämmin.

* * *

Joten.

Miksi, oi miksi, eivät osoitteet voi noudattaa kulloisenkin hetken järjellistä logiikkaa sen sijaan, että nyt ne ovat niin kuin lottonumeroita?

Jos minä oikein ovelasti räknään ja lisäilen vielä syntymäpäiviä soppaan, niin ehkä se osuu joskus ihan kohilleen, hittolainen, olisipa se vasta.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Vaaleanpunaisia kukkahattuajatuksia

Tajunnanvirtaa Timo Soinin tyyliin:

* * *

Jos puskasta kuuluu huuto, siellä on joku tai jokin, joka huutaa.

Punaiset asiat ovat punaisia, kun taas vihreissä on vihreä sävy.
(Värisokeat älkööt vaivautuko liikaa.)

Voi voi voi voi voi voi.

En minäkään ymmärrä sitä, mitä te yritätte ymmärtää.

* * *

Tässä vielä, ansaitsemattomien vapaapäivien* kunniaksi, 1. pääsiäispäivän tunnelmissa kirjoitettuun kirjoitukseen kannustanut filosofinen pohdinta kuvakaappauksena (niin teidän ei välttämättä tarvitse vaivautua perille asti).




* * *

Ei vaikuta kännipolkkaukselta™ nuo Timo Soinin onelinerit sitten niin yhtään. Eikä tätäkään kirjoittaessa kulunut noin kahta keskiolutta enempää.

* * *

*) Ansaitsemattomia vapaapäiviä ovat nämä pääsiäispyhät meille ateisteille ja pakanoille, jotka emme pääsiäistä vietä, mutta joille vapaapäivät silti kelpaavat.
Kyllä, linkki johtaa Soinin Plokiin. Hanskat käteen mielellään jo ennen klikkausta.

* * *

PS. Minä horisen omiani tamperelaiselta yksityispartsilta käsin. Soini on puoluejohtaja, presidenttiehdokas ja entinen MEP. Meillä on kuusi vuotta ikäeroa. Soini on syntynyt Raumalla ja ollut ehdolla poliittisiin tehtäviin Kuopiossa, Tampereella, Espoossa sekä yleisemmin Uudellamaalla. En minäkään ole mistään kotoisin, mutta toisaalta enpä ole sitten ängennyt puoluejohtajaksikaan.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Raiskaajat, tää on viesti teille

Hyvät raiskaajat! Vai pitäisikö teitä kutsua Raiskaajiksi? Oletteko ammatti- tai harrastusryhmä? Ette ehkä kuitenkaan ole Raiskaajain sukua, joten puhuttelen teitä raiskaajina. Toivottavasti ette pahastu.

Asiani on seuraava:
Vaikka olette raiskaajia, älkää toki raiskatko. Älkää raiskatko mitään ikäryhmiä tai sukupuolia, ovat he sitten kauniita, humalassa, paljastavaisia tai muuten puolustuskyvyttömiä. Voisitteko olla niin mukavia, ettette raiskaisi?

ÄLKÄÄ HELVETISSÄ RAISKATKO KETÄÄN! JOS RAISKAATTE, SAATTE TUOMION JA YHTEISKUNNAN PAHEKSUNNAN? ONKO KIVA SITTEN?

* * *

Mitä luulette? Paljonkohan tuo yllä oleva vetoomus ja suoranainen huuto auttoi? Arveletteko, että jos tälle sivulle eksyvä raiskailuun taipuvainen henkilö lukee tuon, tulee hän järkiinsä ja lopettaa väkivallan omalta kohdaltaan siihen paikkaan?

* * *

Mikähän mahtaisi olla pika-apu siihen, että raiskauksia ei tapahtuisi? Miten suojelemme läheisemme, lapsemme ja itsemme raiskauksilta järkevimmin? Käymmekö jakamassa pamfletteja kadunkulmissa ja saarnaamme raiskaajille? Sekin voisi tietysti olla ihan hyvää valistusta, ei siinä mitään. Jos kuitenkin potentiaalinen raiskaaja kulkee esimerkiksi Tallinnan-lautalle sellaista reittiä, ettei hän tavoita tätä valistusta, niin kuinkahan käy. Arvatenkin hän raiskaa taas.

* * *

Ollaanpa nyt jo siellä lautalla, koska lukija jo varmaan arvaa muutenkin, että sinne häntä tässä talutellaan pikkuhiljaa. Baarihenkilökunnan tietysti pitäisi huomata joka ikinen mahdollinen raiskaaja ja valistaa häntä. Siitä huolimatta laivayhtiön pitäisi toimia näin, vaikka ehkä joka noin kymmentä matkustajaa kohti pitäisi olla oma baarihenkilökuntajäsen, joka paitsi puhalluttaisi mahdollisen tulevan uhrin, myös vahtisi, ettei vain mikään paha häneen tartuisi. Kaikissa hyteissä pitäisi olla kamera, kameroita pitäisi valvoa herkeämättä ja joka hyttikäytävällä pitäisi olla vartija tai mielellään pari.

Seuraavaksi saisimmekin lukea lööpeistä vallan muuta.

* * *

Vaikka laivoille, lautoille ja syrjäisille metsäpoluille järjestettäisiin minkälaista valvontaa tahansa, uhreja tulee.

* * *

Aina, kun läheisissä yhteyksissä lausutaan ääneen "nainen", "humala", "raiskaus", on ilmeisesti lupa repiä takki auki ja huutaa suureen ääneen

KUN AINA UHRI SYYLLISTETÄÄN

vaikka ei edes olisi uhria olemassa vielä siinä vaiheessa. Vaikka puhuttaisiin vasta siitä, miten voitaisiin välttää se tilanne, ettei uhreja tulisi.

Mitä ne vaihtoehdot, noin reaalitodellisuudessa*, ovat? Vedotaan raiskaajiin? Pannaan raiskaajille kovemmat tuomiot, koska se on tunnetusti auttanut esimerkiksi USA:ssa?

* * *

Mitä jos nyt vain tunnustettaisiin, että naisten tosiaan kannattaa tarkkailla juomistaan, että suojaavat itseään muun muassa raiskauksilta? Onhan se nyt, saatana soikoon, tosiasia. Ehkä auttaa, jos samaan syssyyn sanotaan, että miesten kannattaa tarkkailla juomistaan, etteivät tule raiskatuiksi? Jos vielä arvellaan, että kaikkien sukupuolten kannattaa pitää tolkku mukana toimissaan, ettei heistä tule uhreja?

Ihmisen ylipäätään kannattaa pysytellä järjissään, suojata itsensä ja pitää niin itsestään kuin läheisistäänkin huolta. Näin vältetään ennenaikaiset kuolemat ja vammautumiset.

(Hauki on kala.)

* * *

Ja opettaa lapsensa, että kehenkään ei kosketa luvatta, missään tarkoituksessa, vaikka kuinka mieli tekisi.

* * *

*) Reaalitodellisuus lienee tautologia, mutta sanon niin kuitenkin. Tykkään monista tautologioista, niin kuin ehkä olette huomanneet. Tällä erityisellä on peruste olla olemassa, koska reaalitodellisuus toteutuu siellä. Menkää sinne ja katsokaa vaikka. Oikeesti.