maanantai 7. heinäkuuta 2014

Tänään töissä

Tiedän, että tulossa on kiireinen päivä, ja olen valmiina, skarppina. Ovesta astuu sisään asiakas, jonka tunnen liiankin hyvin. Vedän henkeä, keskityn ja päätän olla jämäkkä.

* * *

– Mitäpä hyvää me tällä kertaa tarjoaisimme?
– No, jos otan kalasoppaa.
– Kalasoppaa, hienoa. Ja mitä juomaksi?
– Kalasoppaa joo, hei, pakko ottaa tää puhelu, mutta kalasoppaa.

* * *

Käyn nopeasti keittiössä, tulen takaisin. Asiakas lopettaa puhelun samalla. Lasken vesikannun pöytään ja kysäisen samalla

– Ja mitäs me tänään otetaan juomaksi?
– Tuo hei vaikka olut. Iso.

Kun olen jo menossa, asiakas huutaa perääni.

– Ei kun sittenkin pieni, tuo pieni olut. Tai tuo kuohari. Ei! Tuo pieni olut.
– Pieni olut?
– Joo. Ei! Tuo iso olut, pitkä päivä. Iso joo. Eiku pieni, pakko ehtiä vielä – paskat, tuo iso.

Menen ja teeskentelen, että kuulen vain edestäni tulevat äänet.

* * *

Tuon pöytään ison oluen, lusikan ja lautasliinan. Asiakas puhuu puhelimeen, nyökkää minulle ja elehtii kryptisesti. Kun olen jo kääntynyt kohti keittiötä, hän huutaa.

– Hei, vie hittoon toi olut, se masentaa mua! Ihan tosi. Ja kaunis hymy kiitos.

Käännyn, hymyilen, nyökkään – ja jatkan matkaa kohti keittiötä.

* * *

Vien kalakeiton pöytään. Oluesta on juotu puolet. Asiakas katsoo lautasta silminnähden innoissaan.

* * *

– Niin joo, täähän on kalakeitto!
– On, kalakeitto on. Tilasit sen.
– Jep. Kyyllä! Saisko ton kalan paistettuna? Joo, tahdon sen paistettuna, ja kokonaisena palana. Tommoinen silppu on vähän passee, tiäkkö.
– Toi sopassa oleva vanhanaikainen kalasilppu paistettuna fileenä?
– Joo. Ja mää en oikein näe ton perunan mahdollisuuksia. Saisko täysjyväriisiä sen sijaan?
– Ai siis –
– Joo! Riisiä ja saisko ton liemen pois?
– Tarkoitatko, että tahdot paistettua kalaa riisillä?
– Ei, ei, ei! Haluan kalasoppaa, ehdottomasti. Kalasoppaa. Jos siitä vain ottais ton kalan, yhdistäis ja paistais ja liemen pois ja perunat riisiksi.
– Ookei. Haluat siis paistetun kalan riisillä?
– Ei, ei. Kun haluan kalasoppaa.
– Mutta haluat siis –?
– Haluan siis perunan tilalle täysjyväriisiä.
– Ja kalan haluat –?
– Haluan kalan kokonaisena ja paistettuna.
– Entäs liemi?
– Ei yhtään lientä.
– Eli haluat kalasopan niin, että perunan tilalla on riisiä, kalapalojen sijaan on filee ja liemi jätetään kokonaan pois?
– Joo, näin justiin.
– Entäs tuore tilli päälle?
– En kyllä todellakaan tahdo, YÖK. Ihme, että edes ehdotat. Hyi. Mun on pakko ottaa tää puhelu, oot enkeli, mutta täähän tulikin valmiiksi.

* * *

Vien pöytään tilatun annoksen.

– Ai, siitä tuli tommoinen?
– Joo, näin sinä tämän tilasit. Onko siinä jokin vika?
– No eeii oikeastaan. Ihan ok tää kai on, vaikka ei tää nyt oikein kalasopalta näytä.
– Niin kun –
– Eikä tässä ole yhtään tilliäkään. Hei! Mä tiedän! Lisätään tähän vielä tillisilppua päälle, niin saa mennä tämmöisenä nyt tämän kerran.
– Okei. Tilliä?
– Joo! Ehdottomasti tämä nyt kaipaa tilliä? Ja tuo toinen olut. Ei kun otetaan oikein kuohari, kun tästä tuli näin hyvä. EI EI! EI kuoharia, olut. Pieni riittää hyvin.

Melkein ehdin livahtaa keittiöön, kun asiakkaan ääni tavoittaa vielä.

– Hei! Tuo sittenkin iso olut. Pysytään nyt kuitenkin ihan perinteisessä.

* * *

Tillisilppu ripotellaan kalalle, tuotu iso olut juodaan, ruoka syödään viimeistä murua myöden. Asiakas valmistautuu maksamaan.

– Hei, yks juttu. Voisko vielä vaihtaa sen tillin persiljaksi? Ja en mä kyllä olutta tänään, jos otan tilalle vettä.
– Mutta hei, sä söit jo sen annoksen, ja joit oluet.
– Niin että ei onnistu vaihto vai?
– No ei se nyt oikein enää onnistu.
– Ihan tosi?
– Ihan tosi.
– Okei, no ei voi mitään. Ja ihan jees, katotaan sit ens kerralla nää jutut kuntoon.
– Jutut ku^ oo-okei. Kiitos!
– Kiitti hei!

* * *

Ei kannata kauheasti miettiä siellä, että missäköhän ravintolassa se Ohari nyt on töissä. Ei ole ravintolassa hän ensinkään. Tietokoneen ääressä istuu ja tämä oli vähän niin kuin semmoinen vertauskuva. Tämmöistä meillä silti on töissä usein.