tiistai 3. maaliskuuta 2015

Ajatusten Tonava ja parit kannattavat linkit

Unkarissa on niin paljon kaiken maailman – tai ainakin Unkarin – hössötystä, että ajatuksella kasatun blogitekstin tuottaminen näyttää olevan ylivoimaista, vaikka joitain ajatuksia mielessä pyöriikin.

Onneksi en ole sellaisia ennenkään harrastanut.

* * *

Esikoinen puolisoineen käväisi vieraanamme. Epämääräisistä säistä huolimatta vierailu oli vallan onnistunut. Kävimme hiippailemassa Gellertin vuorella ja kaupungilla, syömässä ulkona ja sisällä sekä tietysti lillumassa kylpylässä. Nuoriso haahuili myös omatoimisesti – ja nuorison tapaan kuvasi epäilemättä satoja kuvia.

Vieraat toivat tilauksesta tullessaan tiskiharjan, salmiakkia ja valtaisan läjän xylitolipastilleja. Mukanaan ne veivät talvivaatteita, rannetuen ja kirkasvalolampun.

Kaasumittari oli ainoa, joka ei viihtynyt ja protestoi äänekkäästi neljän hengen oleilua.

* * *

Esikoinen kertoi alkuun ihmetelleensä, että mitä tässä Budapestissä nyt muka on, kun kaikki sitä hehkuttaa. Ei ihmettele kuulemma enää. Salakavala kaupunki, käy iholle.

Toukokuu lähestyy uhkaavasti, mutta ei ajatella sitä vielä.

* * *

Kaikki ei ole Unkarissakaan ihanasti. Näkemättä uskallan ehdottaa, että käykää, ihmiset, katsomassa unkarilainen elokuva White God. Me katsomme, kun kotiudumme.

Elokuva on eläinsatu, mutta kuten kunnon elokuvassa, on siinä muitakin tasoja kuin fantasia. Nytin juttu elokuvasta kannattaa vilkaista.

* * *

Pertti Kurikan Nimipäivien osallistuminen Euroviisuihin on herättänyt monenlaista pohdintaa, ja tietysti minunkin on asiasta sanani sanottava:

PKN on tosi kova punkbändi. Ne soittavat punkia niin kuin sitä soitetaan ja lyriikat osuvat, joskus aika riipaisevastikin. Jätkät ovat vammaisia ja siksi sanoitukset varmaan mieluusti ohjaavat vammaiskontekstiin, mutta kyllä sanoman voi hyvin ymmärtää yleisenäkin. PKN:istä ei tarvitse tykätä siksi, että se on vammaisbändi.

Jos ei pidä punkista tai ei pidä PKN:istä, sen voi sanoa ilman, että samalla heiluttelee vammaiskorttia kuin valkoista lippua. PKN pärjää loistavasti ilman säälipisteitä eikä kaipaa hyväksyntää olemassaololleen. Se on punk.

Kunnioituksen ansaitsevat niin vammattomat kuin vammaisetkin. Sekin on punk – ja pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille kaikkien kohdalla. Maailma on vielä vähän keskeneräinen, ja siksi PKN:ien sanomaa kelpaa levitellä keikoilla ja festareilla niin sisä- kuin ulkomailla sekä erityisesti Euroviisuissa.

Pertti Kurikan haastattelu Kodin Kuvalehden verkkosivuilla kannattaa lukea.

* * *

Euroviisujen salatun historian ensimmäinen osa vetelee viimeisiään Areenassa (tätä kirjoittaessa). Kannattaa rynnätä katsomaan! Ja kakkososa myös.

* * *

Tänään on ensimmäisen kevätkuukauden kolmas päivä. Budapestissä ei vielä ole lämpimämpää, ei aurinkoisempaa, ei pilvisempää, ei sateisempaa eikä tuoksu mitenkään erityiselle. Kai. Jotain kuitenkin on jo ilmassa. Ehkä se on mustarastaan voimallinen aaria kotitorilla; kevät on vielä piilossa mutta jo selvästi tyrkännyt jalkansa oven väliin.

2 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Aina mun pitää, sehän on ihan yleismaailmallinen sanoma. Itekään jaksasi aina käydä suihkussa ja tiskata, koko ajan samaa vaan eikä ikinä tuu valmista, eiku taas suihkuun ja tiskaamaan. Hyvä jyrä viisuissa Suomella tänä vuonna! Ehkä pakko kattoo.

Ohari kirjoitti...

Näino. Olen kuullut tuolta maailmalta semmoista nirinää, että PKN olisi päässyt edustamaan vain säälipisteillä. Tämähän on tietysti tuttu ilmiö taiteessa: jos jostain teoksesta tai taiteenlajista ei pidetä tai sitä ei ymmärretä, sanotaan helposti, ettei se ole taidetta lainkaan tai ettei sillä ole ylipäätään mitään merkitystä tai arvoa. Toisaalta on aika hienoakin, että punk noin 40 vuoden jälkeenkin on säilyttänyt sen aseman, että sitä paheksutaan eikä pidetä (euroviisu-)salonkikelpoisena :-)

Olen nähnyt PKN:t livenä. Huhhuh, hyvin vetivät.