torstai 14. toukokuuta 2015

Dekadentin paluu

Nyt se sitten alkaa olla käsillä: lähtö kotiin. Paitsi että puolen vuoden jälkeen tämä tuntuu kodilta ja koti, no, toiselta, kaukaiselta kodilta, jonne ei olisi vielä mikään kiire. Ehkä siellä ennen kuolemaa voisi käydä pyörähtämässä, vähän niin kuin menetetyssä Karjalassa (ref. pappa).

En tullut ajatelleeksi ennen matkaa sitä, että kotiutuisin näin helposti ja takaisin lähteminen olisi näin haikeaa. Olen asunut elämäni aikana kuudella eri paikkakunnalla, joista kahdella kaksi eri rupeamaa. Osoitteen olen vaihtanut ja tavarani siirtänyt paikasta toiseen hyvinkin reilut parikymmentä kertaa. Ei tässä mitään uutta ole, tavallista enemmän kirpaisee vain. Syynä on tietysti sekin, että tänne ei pyrähdetä kylään ihan tuosta vain, sunnuntaipäivänä huviajelulla. On ihan mahdollista, että en tule koskaan enää Budapestiin takaisin.

Jos nyt saisin napista painaen valita, pysyisin täällä, tässä. Siitä huolimatta, että seuraavat kaksi kolme kuukautta ovat sietämättömän kuumat eikä asunnossa ole ilmastointia. Siitä huolimatta, että maan poliittinen tilanne on kauniisti sanottuna päin helvettiä eikä ulkomaalaisista tykätä yhtään. Monesta muustakin asiasta huolimatta.

* * *

Ennen tätä rupeamaa minulla oli kunnianhimoinen ajatus siitä, että kirjoitan tämän matkan ylös jonnekin, uuteen blogiin, tähän blogiin, omiin muistiinpanoihin tai edes jonnekin. Ajattelin, että kerron kaikki paikat, joissa olemme käyneet; kuvailen kaikki elämykset, hankaluudet ja yleiset mielialat; yritän kirjoittaa jonkinlaisen selvityksen siitä, mitä on asua Budapestissä puoli vuotta. Ajatukseksi se jäi. Selitykseksi tarjosin ensin sitä, että pikkuläppärini tehot mystisesti katosivat lennolla tänne, mutta en uskonut selitystä edes itse. Työtilani on taas niin kehno, että siinä juuri työpäivän istuu mutta ei muuta. Sen selityksen sentään uskon, ja selkänikin uskoo. (Tämä kyllä tietysti liittyy pikkuläppäriinkin, kuten siellä jo ymmärrettiinkin.)

Suunnittelin myös kirjoittavani yleensä, tekeväni käsitöitä, askartelevani, liikkuvani ja lukevani täällä enemmän kuin kotona. (Miksi, oi miksi, en tajua. Jälkikäteen järki sanoo, että ei tietenkään!)

En ole kirjoittanut täällä olosta juuri mitään ja yleensä yhtään, olen askarrellut vähemmän ja tehnyt käsitöitä paljon vähemmän kuin kotona, sen sijaan olen katsellut televisiota vähintään yhtä paljon ja koska olen juopotellut enemmän kuin kotona, olen luonnollisesti myös liikkunut vähemmän.

Rappio, koulukoti ja *ittu (trad.) olisi varmaan edessä täällä, jos ei tarvitsisi lähteä kotiin.

* * *

Enkä ole ihan varma, olenko ymmärtänyt ja osannut ihan täysin nauttia siitä kesästä, joka täällä alkoi jo muutama viikko sitten.

Varma on, että nautin siitä (perkele) jälkeenpäin kotona, jossa on odotettavissa peräti 12 astetta lämmintä. Sehän on aika tarkkaan puolet siitä, mitä täällä oli tänään.

* * *

PS. Olin jo otsikoida tämän Puolimaailmannaisen paluuksi, mutta sitten tulin vilkaisseeksi, mitä puolimaailmannaisista sanotaan. Höh. Olen liian vanha uskottavasti promiskuiteettiseksi eikä avuillani ole paljon taloudellista arvoa, mikä on tullut ainakin – ilmeisen asiantuntemattomien – rekryjen toimesta todettua.

4 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Tervetuloa! Meil saa kans tulla käymään jos kotinurkat ahistaa. Nyt yksi kissa, heinäkuussa kaksi!

Tiina kirjoitti...

Josta tulikin mieleeni, että minä menen kesällä käymään menetetyssä Karjalassa.

Mutta tervetuloa takaisin! Toivottavasti täälläkin alkaa se kesä kohta. (Eilen ja tänään kotimatkalla tuolta, mitä lipastoksi kutsumme, mulla ihan oikeasti löi hampaat loukkua kun palelin niin paljon. Osasyytän kyllä myös tietokoneluokan erittäin toimivaa ilmastointia.)

/mek kirjoitti...

Sellainen pitäisi olla ihmisellä työ, että saisi olla kesät Suomessa ja sitten muuten muualla.

Olen ajatellut miljonääriksi alkamista, mutta ilmeisesti ne paikat menevät kaikki jonkun sisäisen haun kautta kun en ole yhtään rekryilmoitusta niistä nähnyt.

PS. Miksi muuten bloggeri ei halua, että robotit kommentoivat näitä juttuja? Veikkaan että niillä olisi fiksumpia kommentteja kuin esim. tolla minulla.

Ohari kirjoitti...

Ana, oo, kaksi yhden hinnalla! Tarjous josta ei voi kieltäytyä! Näkymisiin! Huutomerkki!

Tiina, kiitos, kiitos. Paitsi että nyt te olette valuttaneet sen holotnan sitten tännekin: mittarissa on vain 15. Paheksun! Pidätte sen pakkasen omalla puolella nyt siellä.

/mek, periaatteessa mulla on just semmoinen työ: on ihan sama käkinkö officella – tai paremminkin käkkiikö officeni Suomessa eli Epsanjassa. Periaatteessa ja periaatteessa, joskus mua vähän kaipaillaan myös ihan konkreettisesti maisemissa, mutta harvakseen. (Olen muuten jo aiheesta kirjoittanut, mutta julkaisusta ei ole mitään aavistusta. Ehkä julkaisen, ehkä en.) Isona toki rupeen miljonääriksi ja mulla on hakemuskin sisässä. Muistaakseni se olit juurikin sinä, joka luonnehdit sitä tyhmyysveroksi (ahaha, mutta NE ON MUUT JOTKA SITTEN NAURAA).

En tajua bloggerin rajoittuneisuutta. Hyviä kommentteja on roboteilla ollut. On tarjottu isoja pippeleitä ja pillereitä, venalaista deittiseuraa ja ties mitä, mistä on mahdoton kieltäytyä.