torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosikatsaus

Annus Horribilis

Tämä vuosi on ollut huono.

Kehno taloustilanne, SSS-hallituksen liikkeet sen "korjaamiseksi" ja ennen näkemättömät pakolaisvyöryt nousevat tietysti pyytämättä mieleen.

Kaikkein eniten minua on kuitenkin ahdistanut se, että tavallisten ihmisten asenteet ja kielenkäyttö ovat viimeisen puolen vuoden aikana muuttuneet todella omituisiksi. Internetissä on kyllä aina ollut hyvä huutaa, mutta siitä huolimatta nykyinen meno alkaa olla käsittämätöntä. Nimittely on lähtenyt käsistä ja kaikenlainen väkivallasta haaveilu ylittää fiktion rajat. Raivo, asenteet ja argumentointi muistuttavat kovasti kännilaumaa jääkiekko-ottelussa. Puoli on valittu, perkele, ja sen puolesta taistellaan KUOLEMAAN SAATANA, vaikka oikeastaan kukaan ei ole pyytänyt eikä etenkään siitä hyödy.

Ilmeisen tavallinen suomalainen työssäkäyvä nainen uhkailee aiheuttavansa työtehtävissään ihmisille vakavia turvallisuusriskejä samanmielisten hurratessa. Europarlamentaarikko julkaisee jatkuvasti rasistisia ja tahmaisen ennakkoluuloisia heittoja, joista hän saa satoja, tuhansia tykkäyksiä ja kiittäviä kommentteja. Kansanedustaja on sitä mieltä, että ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille, ja seuraavassa hetkessä hänen puolueensa lähtee kuittailemaan lausunnosta älähtäneelle ihmisoikeusjärjestölle. Ja niin edelleen, ja niin edelleen, loputtomiin sekapäistä älämälöä.

Aletaan olla aika lähellä sitä pistettä, jossa olisi paras kiivetä takaisin puuhun. Se että näiden puheiden takana eivät ole vain jotkin yksittäiset sekopäät, on pelottavaa. Se on erityisen pelottavaa, että monen lapsen maailmankuva muodostuu tässä ilmapiirissä.

Näiden ihmisten joukossa on elettävä nyt ja tulevaisuudessa.


* * *

Lemmyn kuolema ei tullut yllätyksenä. Suren sitä kuitenkin paljon enemmän kuin ikinä kehtaan myöntää. Hän oli ikoni nuoruudesta ja kantoi mukanaan paljon kaikenlaista, mitä en ole kauhean innokas analysoimaan. Tuntuu aika typerältä surra joulupukin kaltaisen hahmon kuolemaa, mutta minkäs teet. Lapsuuden sankaruuksiin on vaikea tarttua järjellä.

Motörheadia en saata kuunnella hetkeen, se saa olla nyt hiljaa.

* * *

Annus Mirabilis


Tämä vuosi on ollut hyvä.

Maailmalla on varmasti tapahtunut kaikkea edistyksellistä ja onnellista. Harmillista on se, ettei niistä jää mieleen juuri mitään. Täysin näppituntumalta heitän iloisista asioista esimerkiksi sen, että erilaiset marginaalit – kuten naiset! homot! muut rääpäleet! – ovat saaneet ääntään kuuluviin entistä enemmän. Pikkuhiljaa edistys edistyy. Huikaisevan ilahduttava tapaus oli Saara Särmän ja Congrats, you have an all male panel! -sivuston julkisuus.

On ihanaa ja lohdullista, että näidenkin ihmisten joukossa on elettävä, nyt ja tulevaisuudessa.


* * *

Henkilökohtaisessa elämässäni tämä vuosi on ollut yksi parhaista siitä huolimatta, että siihen sopii parikin kohtalaisen kokoista draamaa, joista toki onneksi selvittiin vain vähäisin henkisin ruhjein – joilla oikeastaan, kun oikein positiivisiksi yllytään, on ollut vahventava vaikutus.

Ton kanssa olemme rimpuilleet ja etenkin nyhjänneet yhdessä yhdeksän vuotta. Parisuhe on nyt hyvällä mallilla ja onnellinen, ihmiset näyttävät viihtyvän siinä kovasti. Alkuvuoden onnistunut asumiskokeilu Budapestissä toteutti pitkäaikaisen haaveen, samaten talouteen heinäkuussa muuttanut pieni terrieri. Ihmisen on vaikea olla draaman ja kaoottisen maailman keskelläkään kovin onneton, jos hänellä on hoivassaan koiranpentu. Tämä saattaa koskea myös aikuisia koiria ja jää toiveikkaaksi nähtäväksi. Haaveita olen kuitannut todeksi myös nypläämällä. Ihan tosi, pitsiä pukkaa! Nyplääminen on juuri niin kivaa kuin kuvittelinkin. Se käy meditoinnista.

Kaikki lapsemme ovat aikuisia, terveitä ja pärjäävät. Talous on niukka ja kiikkerä kuten aiemmin, ja olemme siihen hyvin tyytyväiset. Olen saattanut löytää itsestäni merkkejä selkärangasta. Ainakin yleisesti ottaen olo on vähemmän hutera kuin aiempina vuosina. Esimerkiksi viimein ymmärsin ja hyväksyin, että tällä työkokemuksella ja iällä on ihan turha toivoa työllistyvänsä, ja ilmoittauduinkin sitten yrittäjäkurssille. Ehkä jo ensi keväänä naputtelen kompuutteria ansaintamielessä. Pitäkää peukkuja!

* * *

Pitäkää peukkuja itsellennekin. Maailma on paha, senhän sanoo järkikin, mutta ihmiset, vaikka joskus hoipertelevatkin, ovat lopulta kuitenkin hyviä.

Hyvää uutta vuotta!

3 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Tää oli kovin kiva yhteenveto. Kiitos. Toivotan alati paranevaa tulevaksi vuodeksi!
vuh-vuh

Ohari kirjoitti...

Miu-mau, kiitos! Hoksasin, että jos yritän sanoa puoliakaan siitä, mitä mielessä tästä vuodesta pyörii, pitäisi kirjoittaa kaksi kilometriä alkusanoiksi. Niinpä tässä on aika timakka sordiino päällä ja silti valui näin paljon kirjaimia. Yleisesti kuitenkin on tuntunut siltä, että maailman kannalta erittäin raskas vuosi, oman itse kannalta erittäin kiva vuosi. Parempi se kuin että molemmat olisivat olleet huonot :-)

Minäkin toivotan sulle ja heille muille siellä ihanaa uutta vuotta! Siitä lähdetään, että uudessa vara parempi.

Jenni Joru kirjoitti...

Iloitsen siitä, että Ohari yhä vaan pukkaa polkkaa! Jatketaan samaan malliin.